tiistai 23. tammikuuta 2018

Lauri Mäkinen: Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset

Murhamysteeri, joka sijoittuu Ambomaalle suomalaisten lähetystyöntekijöiden pariin? Tämä kuvaus kuulosti niin mielenkiintoiselta, että Lauri Mäkisen esikoiseen oli suorastaan pakko tarttua. Enkä turhaan tarttunut, sillä Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset (onnistunut nimikin muuten romaanilla) oli varsin kiinnostavaa luettavaa.

Kirja alkaa dramaattisesti vanhan lähetyskappelin tulipalosta. Kappelin pihalta löytyy palossa pahoin vahingoittunut nainen ja palaviin raunioihin katoaa tunnistamaton ruumis. Pastori Tobias Johansson alkaa kuumeisesti etsimään murhaajaa, mutta lopulta tulee paljastaneeksi enemmän kuin ehkä halusi tietääkään.

Tarinan nykyhetki on vuodessa 1924, mutta kerronta vuorottelee jatkuvasti takaumien ja nykyhetken välillä. Takaumat alkavat Suomesta, lähetyskoulusta ja etevät kohti tarinan nykyhetkeä. Oikeastaan se kiinnostavampi tarina kerrotaan mielestäni takaumissa, sillä kaikki kappelin palosta seurannut on suoraa seurausta menneisyydestä. Tobiaksen opiskelu lähetiksi, lähetysaseman perustaminen, pienet voitot ja suuret menetykset, joita vuosien varrelle mahtuu. Kirjan henkilögalleria on varsin laaja ja kiinnostava, sivuhenkilötkin ovat vahvasti omia persooniaan. Esimerkiksi lähetysaseman papit ovat keskenään hyvin erilaisia, heidän vahvuuteensa ja heikkoutensa poikkeavat toisistaan.

Kiinnostavasti on kuvattu myös valtapeliä, jota Ambomaalla käydään kuninkaiden, eri uskontokuntien lähetyssaarnaajien ja siirtomaahallinnon edustajien kesken.

Tobias Johansson on lähtenyt lähetystyöhön kunnianhimoisena ja päättäväisenä, mutta joutuu Ambomaalla viettämiensä vuosikymmenten aikana kohtaamaan pimeyttä sekä ympäristössään että omassa itsessään. Julmuus, kuolema, intohimo, epätoivo, kateus, juonittelu ja valtataistelut on kuvattu taitavasti kirjassa, vaikka mahtuu lähetyssaarnaajien elämään ajoittain myös ystävyyden, hyvyyden ja rakkauden hetkiä.

Lauri Mäkinen: Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset. Siltala, 2015.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti