keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Anu Ojala: Pommi

Anu Ojala: Pommi. Otava, 2014.

Vuosi jatkuu nuortenkirjallisuuden parissa. Anu Ojalan pommia kuvataan takakannessa "ajankohtaiseksi ekotrilleriksi". Päähenkilö Mia kirjoittaa lukion eläinaiheista blogia ja tykkää varsinkin koirista. Blogin ja muutamien muiden sattumusten myötä Mia herää ajattelemaan eläinten oikeuksia laajemminkin ja onkin pian jo salakuvaamassa teurastamolla eläinten epäasiallista kohtelua.

Suhtautumiseni kirjaan oli aika ristiriitainen. Ensimmäisen sadan sivun ajan harkitsin vakavasti kirjan kesken jättämistä, vaikka se nopea- ja helppolukuinen olikin. Päähenkilö oli rasittavan naiivi ja jotenkin epäuskottava, ja ihmissuhteet huonolla tavalla nuortenkirjamaisia.

Olen kuitenkin ihan tyytyväinen siihen, että joku koukku piti minut kuitenkin kirjan parissa, sillä se parani jatkuvasti loppua kohden ja osoittautui ihan kelpo kirjaksi. Suurinpiirtein puolessa välissä kirjaa tapahtui juonenkäänne, joka muutti tapahtumat ja kuvauksen huomattavasti kiinnostavammaksi. Lukija saa myös melkoisen vyörytyksen asiaa eläintein kohtelusta. Sanomallisuus on sekä kirjan vahvuus että heikkous: paikoitellen mielestäni ollaan vaarassa sortua saarnaavuuden puolelle. Kirja kuitenkin koukutti hyvin mukaansa, ja vauhtiin päästyäni en malttanut enää laskea sitä käsistäni.


sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Nadja Sumanen: Rambo

Hei hei. Pitkä aika siitä, kun viimeksi tänne on tullut varsinaisesti jotain kirjoitettua. Lukemieni kirjojen listoja olen päivitellyt, mutta kirjoista ei ole tuntunut olevan mitään sanottavaa. Pari julkaisematonta luonnostekstiä olen saanut alkuun, mutta en valmiiksi. 

Vuoden alkaessa olen selaillut kiinnostuneena taas erilaisia lukuhaasteita. Haasteissa tykkään muun muassa siitä, että ne ohjaavat sellaisen kirjallisuuden pariin, johon ei muuten tulisi tarttuneeksi. Esimerkiksi Helmet-lukuhaaste 2016 näytti hauskalta. 

Tänä vuonna on tähän mennessä tullut luettua yksi kirja, Nadja Sumasen Rambo. Se olikin ilahduttava tuttavuus nuortenkirjamaailmassa, vähän kuin uuden sukupolven Häräntappoase. Rambo on 15-vuotias poika, jolla on ADHD ja vähän muitakin juttuja pielessä elämässä. Kesälomalla hän päätyy äidin poikaystävän vanhempien mökille. Maalaiselämä ja välittävät aikuiset saavat aikaa muutoksen. Ja tyttökin on mukana kuvioissa. 

Rambo käsittelee rankkojakin aiheita pysyen kuitenkin nuortenkirjalle sopivan valoisana ja välttäen turhan siirappimaisuuden. Aikuislukijakin tempautuu hyvin kirjoitettuun kirjaan mukaan. Muillakin henkilöhahmoilla kuin Rambolla on omat vajavaisuuteensa, ja olematta moralistinen tai saarnaavaa, kirja on silti hyvin sanomallinen: kukaan ei ole täydellinen, mutta yhdessä me pärjäämme paremmin. Suositeltava nuortenkirja kelle vaan!