maanantai 14. syyskuuta 2015

Rosa Liksom: Kreisland

Rosa Liksom: Kreisland. WSOY, 1996. 

Heippa vaan. Täällä yksi laiska lukija ja vielä laiskempi bloggaaja. Yhden kirjan sain eilen loppuun, ja ajattelin että voisi kirjoittaakin jotain pitkästä aikaa. Mitään syvällistä analyysia ei kyllä nytkään ole luvassa, vaikka kirja ehkä sen ansaitsisikin.

Aloitin Rosa Liksomin Kreislandia jo joskus kesällä, lukiessa vierähti useampi kuukausi. Olen lukenut tämän joskus yli kymmenen vuotta sitten aikaisemminkin. Uusintalukuun teos pääsi, koska se oli lukupiirissämme luettavana. Ja pakko myöntää, etten olisi jaksanut kirjaa lukea loppuun ilman tätä kevyttä pakkoa.

Pidän Rosa Liksomista. Paljonkin. Rosa Liksomin lyhytproosa on mielestäni nerokasta. Ja Kreisland on myös toki hyvä kirja, nerokaskin omalla tavallaan, mutta en vaan yhtään nauti sen lukemisesta. Koko ajan oli tunne, että luen kirjallisuuden tenttiin yliopistolla ja olen liian tyhmä ymmärtääkseni teoksen kaikkia postmoderneja hienouksia.

Kreisland on kirja, joka on täynnä hienoja oivalluksia ja hyvin kirjoitettuja kohtia, mutta en vain jaksaisi lukea tätä yli 300 sivua. Yksittäiset kohdat ovat älyttömän hyviä: Liksom tavoittaa hienosti eri kertojiensa "äänen", on absurdeja käänteitä, villiä historiantulkintaa ja hulvatonta intertekstuaalisuutta. Mutta silti, jostain syystä sain pakottaa itseni lukemaan kirjaa.

Tiivistettynä: erinomainen teos, jota en tykkää lukea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti