maanantai 21. syyskuuta 2015

Päivi Alasalmi: Tuo tumma nainen

Helenan maailma on täydellinen: on kaunis ja persoonallinen koti, rakastava aviomies Hannu, kaksi täydellistä lasta, tytär Unna ja Helenan lempilapsi Ohto. Helena vaikuttaa itsekin kaikinpuolin täydelliseltä: hän suhtautuu elämään lempästi, haaveillen sopivasti mutta nauttien kuitenkin joka hetkestä. Pari sivua luettuaan lukija aavistaa jo pahaa. Täydellisen elämän taakse on pakko kätkeytyä jotain, idyllin täytyy rikkoutua jollakin kammottavalla tavalla, eihän tätä tarinaa muuten kerrottaisi.

Aluksi idylli tuntuu kuitenkin vain voimistuvan: aikuistuttuaan Ohto tuo kotiin Pauliinan, joka hurmaa pian tulevat appivanhempansa. Pauliinan menneisyys on kuitenkin hieman hämärä, ja täydellisen kodin idylli alkaa pian rikkoutua.

Alasalmi kasvattaa jännitystä varsin taidokkaasti. Erikoisinta oli huomata, miten pelottavalta tuntui täydellisyyden kuvaus. Se vakuutti siitä, että jotain täytyy olla pielessä, jokin täällä taustalla haiskahtaa. Teksti oli sujuvaa ja juoni kiinnostava, vaikka henkilöhahmot eivät lopulta heränneetkään aivan täysin eloon. Unnan hahmo oli kummallisen irrallinen, tarinaan liittymätön ja Ohto olisi keskeisenä hahmona kaivannut mielestäni hieman lisää syvyyttä. Helenan ja Pauliinan välinen jännite on kuitenkin herkullinen ja tarinan kantava juonne. Ja loppu on kyllä mielestäni melkoisen hyytävä.

Päivi Alasalmi: Tuo tumma nainen. Gummerus, 2006.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti