torstai 19. helmikuuta 2015

Cheryl Strayed: Villi vaellus

Cheryl Strayed: Villi vaellus. Like, 2013.
Englanninkielinen alkuteos: Wild: From Lost to Found On Pacific Crest Trail, 2012.

Tammikuun teemahaaste päätyi kirvelevään tappioon - en lukenut yhtään tiiliskivikirjaa, ja muutenkin vain yhden kirjan. Vaikka helmikuun saapuessa aikaa vapautuikin, aloin jo pelätä, että helmikuussakaan ei tule luettua mitään, saati sitten näitä teemahaastekirjoja. Helmikuun teemanihan on harharetket, eli tarkoitus on lukea matkakirjallisuutta. Nyt on kuitenkin ensimmäinen matkakirja luettu, ja se oli varsin kiinnostava yksilö.

Minusta on hauska miettiä aina välillä, miten ja miksi tartumme juuri niihin kirjoihin, joita luemme. Mikä on se polku, joka johti juuri tämän kirjan luo? Villin vaelluksen kohdalla se oli minulle tällainen: Ystäväni sattui puhumaan nyt elokuvateattereissa pyörivästä elokuvasta, jota Reese Witherspoon tähdittää, ja joka siis perustuu juuri tähän samaiseen kirjaan. Sattui mainitsemaan siitäkin, että se perustuu kirjaan, joka kuulemma on ihan hyvä. Silloin ajattelin lähinnä, että jaa, elokuva kuulostaa ihan hyvältä, voisi vaikka mennä katsomaan, jos ehtisi. Sitten päädyin kirjastoon. Ei ollut edes tarkoitus lainata mitään, olin lähinnä tappamassa aikaa. Kuinka ollakaan, tämä kirja katseli minua hyllyltä. Ai, onkohan tämä nyt se kirja josta oli puhetta? Mistäköhän se oikeastaan kertoo?

Villi vaellus kertoo siitä, kun Cheryl Strayed, joka on tuuliajolla elämässään, päättää lähteä vaeltamaan noin kolmeksi kuukaudeksi Pacific Crest Trailille. Tämä vaellusreitti ulottuu Meksikon rajalta Kanadan rajalle (tosin tätä koko matkaa Cheryl ei vaella, vaikka kulkeekin ihan tolkuttoman pitkän matkan). Päätöstä vaelluksesta edelsi Cherylin maailman murentuminen: hänen ollensaan 22-vuotias hänen äitinsä kuoli melko yllättäen keuhkosyöpään, muutaman vuoden päästä hänen nuorena solmittu avioliittonsa päättyi eroon. Vaelluksella Cheryl ajattelee jotenkin laittavansa elämänsä kuntoon. Kuitenkin seistessään vaellusreitillä selässään rinkka, jota hän jaksaa tuskin nostaa, Cheryl joutuu monta kertaa miettimään, olikohan ihan järkevää lähteä aivan yksin pitkälle ja vaativalle vaellukselle vailla mitään vaelluskokemusta. Vaeltaminen osoittautuu paljon rankemmaksi, kuin Cheryl on etukäteen odottanut, mutta sitkeästi hän jatkaa matkaansa erilaisista vastoinkäymisistä huolimatta.

Matkakirjallisuudella on erityinen paikka sydämessäni, joten tämä kirja oli erittäin kiinnostavaa luettavaa. Vaeltamisen ohella Cheryl pohtii siihenastista elämäänsä, ja tämä onkin myös kirja surusta ja sen käsittelemisestä. Jokin hienoinen amerikkalaisuus kirjassa minua häiritsi, en osaa oikein tarkalleen määritellä sitä. Ehkä se oli liian selkeä kirjallinen rakenne, se miten taitavasti Cherylin elämäntarina oli kerrottu vaelluskuvausten välissä. Parhaat matkakertomukset ovat mielestäni matkapäiväkirjoja, rosoisempia, välillä hieman junnaaviakin, juonettomia. Kyllä tässäkin etemisen tuntu oli, ja nautin tästä kirjasta juuri tällaisena oikein paljon. Ehkä menen vielä katsomaan joku päivä sen elokuvankin.

maanantai 2. helmikuuta 2015

Tammikuun teemahaaste - kirkkaasti metsikköön

No, teemahaasteethan sitten lähti oikein mallikkaasti liikkeelle. Tammikuuksi haastoin itseni lukemaan tiiliskiviä. Jossain vaiheessa taisin muistaa, että tammikuuni on aivan täpötäynnä ohjelmaa, mutta kuvittelin alkuvuoden projektienergialla kuitenkin selviäväni. Eihän kolmen - vähän paksummankaan - kirjan lukeminen nyt niin suuri urakka ole.

Mutta nolosti kävi. Luin tammikuun aikana loppuun vain yhden kirjan, eikä sekään ollut tiiliskivi, vaan olisi sopinut paremmin helmikuun harharetkiin. Kirja oli siis Alfred Lansingin Kestävyys. Yksi tiiliskivi on sentään aloitettuna: Aravind Adiga: Viimeinen mies. Tämä Intiaan sijoittuva kirja vaikuttaa oikein hyvältä, mutta aikaa ja huvitusta lukemiseen ei vain ole ollut.

En kuitenkaan lannistu tästä, vaan siirryn helmikuun haasteisiin. Matkaan ja harhailemaan siis.