torstai 1. tammikuuta 2015

Onnellista uutta vuotta 2015 ja moikka pitkästä aikaa

Uuden vuoden tervehdys kaikille! Olkoon vuosi 2015 onnellinen ja merkityksellinen itse kullekin!

Rikon blogihiljaisuuden pitkästä aikaa. Viime vuonna ei kirjoista kirjoittaminen vaan jostain syystä napannut. Lukeminenkaan ei kiinnostanut ihan kamalasti. (Kyllä sitä jotain tietysti tuli luettua. 53 kirjaa kirjanpitoni mukaan.) Välillä tuli mieleen jopa, että voisi kirjoittaa tästä kirjasta jotain, mutta tekstit jäivät luonnostelun tasolle. En tiedä, onko kirjoittamisen kipinää löytynyt edelleenkään, mutta katsotaan, jos blogi vaikka heräilisi henkiin tämän vuoden aikana. Tai sitten ei.

Mutta muutamia viime vuoden kirjallisia helmiä haluan kuitenkin poimia.

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Tätä luin joulunpyhien aikana. Pidin kovasti. Mia Kankimäki päättää pitää sapattivuoden työstään ja matkustaa Japaniin etsimään tietoa Sei Shonagonista, tuhat vuotta sitten kirjoittaneesta japanilaisesta hovinaisesta. Siitä sitten syntyi tämä kirja, joka on jossain määrin Sei Shonagonin elämäkerta, mutta ennen kaikkea päiväkirjamainen matkakertomus. Tykkäsin kovasti siitä, että pääsin Mia Kankimäen mukana matkalle Kiotoon, sain uppoutua hänen pohdintoihinsa elämästä ja kaikesta sellaisesta, joita hän peilaa Sei Shonagonin kautta. Ajatuksia herättävä kirja ja kaunis kuin kirsikankukka. (Ostin tämän kirjan aikoinaan, koska ihastuin sen ulkonäköön ja kirjan nimi oli kaunis. En edes katsonut mistä kirja kertoo, ennen kuin kotona...)

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia

Vahva esikoinen, joka poikkeaa mukavasti suomalaisen kirjallisuuden valtavirrasta. Statovci käyttää kieltä taitavasti.

Mike Pohjola: Ihmisen poika

Vau, miten monella tapaa hyvä kirja. Tätä luin sukupolveni kuvauksena (päähenkilö Juliuksen lapsuuden kuvaus oli yhtä nostalgiatrippiä - Bubble Bobble ja kaikki), kasvukertomuksena, rakennetta ihaillen, uskoa ja uskonnollisuutta pohdiskelevana teoksena ja silleen. Että kannattaa tutustua.

Guy Delislen sarjakuvat

Luin vuoden aikana yhteensä neljä Guy Delislen sarjakuvakirjaa. Ne ovat matkakertomuksia, dokumentaarisia tarinoita Delislen ajasta milloin missäkin päin maailmaa, usein paikoissa, joihin ihan joka tyyppi ei tule matkustaneeksi saati muuttaneeksi. Delislen havainnot ovat monesti pieniä ja arkipäiväisiä, mutta avaavat myös laajempia näkökulmia. Arkipäivä on se, joka on kiinnostavaa, ja kertoo maasta paljon, myös diktatuureista. Lukemani teokset olivat:
Pjongjang
Merkintöjä Burmasta
Shenzen
Merkintöjä Jerusalemista

Rosa Liksom: Väliaikainen

No kyllä se Liksom vaan osaa. Tuttua taattua laatua lyhytproosan saralla.

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu

Tästä on sanottu niin paljon, että sanoin vain, että minäkin tykkäsin.

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät

Kiinnostava tarina, Jääskeläisen mukavasti vinksahtanut maailma ja erityiskiitos tarkasti kuvatusta Jyväskylän miljööstä. Rakas vanha kotikaupunki, pystyi melkein kulkemaan sen katuja pitkin. Oli nostalgista tunnistaa paikkoja kirjan lehdiltä. Ehkä tämän vuoden yksi tavoite voisi olla käydä pitkästä aikaa Jyväskylässä, jos vaikka etisisi niitä salakäytäviä...

Ron McLarty: Polkupyörällä ajamisen taito

Vuoden yllättäjä. Tämä kirja päätyi käsiini siskon Bookcrossing-harrastuksen kautta. Kansi näytti kivalta ja nimi oli hauska, joten päätin ottaa luettavaksi. Kansien välistä paljastui sympaattinen matkakertomus ja kasvutarina, jollaisista kyllä tykkään.

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Tämä oli kaunis ja erilainen.

2 kommenttia:

  1. Jeeeeee, olet takaisin! (Ainakin nyt lyhyesti.) Minä en ole noista lukemistasi lukenut muita kuin Delislen sarjakuvat. Komppaan, ovat älyttömän kiinnostavia, varsinkin juuri siksi, että harvemmin noiden maiden arjesta kuulee yhtään mitään, ainoastaan politiikasta. Hyvää uutta vuotta myös sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sonja, kiitos kommentista! Tällä hetkellä ainakin tuntuu varovaisen innostavalta blogiajatus, pitkästä aikaa.

      Poista