sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Joel Haahtela: Lumipäiväkirja

Suhteeni Joel Haahtelaan on hajanainen. Olen monesti ajatellut, että Haahtela on kirjailija, josta haluaisin pitää, mutta... Olen lukenut ennen Lumipäiväkirjaa kaksi muuta, Traumbachin ja Tule risteykseen seitsemältä. Ja kyllä niistä oikeastaan pidinkin.

Lumipäiväkirjan taisin lukea oikeanlaisessa mielentilassa, sillä sen viipyilevä ja tunnelmoiva kerronta tällä kertaa vetosi minuun. Vaikka lukemisesta on vain pari päivää, en oikeastaan muista, mitä kirjassa tapahtui (ei juuri mitään kai, enemmän muisteltiin ja tunnelmoitiin). Lunta satoi usein. Ehkä se iski tämän lumettoman talven keskellä - hidas lumisade, joka peittää maiseman hiljalleen ja vie unenomaiseen tilaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti