sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Joel Haahtela: Lumipäiväkirja

Suhteeni Joel Haahtelaan on hajanainen. Olen monesti ajatellut, että Haahtela on kirjailija, josta haluaisin pitää, mutta... Olen lukenut ennen Lumipäiväkirjaa kaksi muuta, Traumbachin ja Tule risteykseen seitsemältä. Ja kyllä niistä oikeastaan pidinkin.

Lumipäiväkirjan taisin lukea oikeanlaisessa mielentilassa, sillä sen viipyilevä ja tunnelmoiva kerronta tällä kertaa vetosi minuun. Vaikka lukemisesta on vain pari päivää, en oikeastaan muista, mitä kirjassa tapahtui (ei juuri mitään kai, enemmän muisteltiin ja tunnelmoitiin). Lunta satoi usein. Ehkä se iski tämän lumettoman talven keskellä - hidas lumisade, joka peittää maiseman hiljalleen ja vie unenomaiseen tilaan.

Salla Simukka: Punainen kuin veri / Valkea kuin lumi

Salla Simukan Lumikki Anderson -trilogia on saanut runsaasti kehuja, ja omani haluan liittää mukaan. Odottelen innolla jo kolmatta osaa luettavaksi. Varsinkin trilogian aloittavassa Punainen kuin veri oli palaset kohdallaan. Jännittävä juoni, joka pitää hyvin otteessaan. Satu-teemaa käytetty sopivasti, mutta ei ärsyttävällä tavalla. Sujuvaa, miellyttävää kieltä. Kiinnostava päähenkilö.

Pahoitteluni superlyhyistä blogipostauksista. Varsinaisia kirja-arvioita en juuri nyt jaksa ja ehdi kirjoitella, joten laitan vain muutaman rivin fiiliksiä ylös. Lukupäiväkirjana tätä blogia ajattelen kuitenkin.

Sabina Berman: Nainen joka sukelsi maailman sydämeen

En ole tammi-helmikuussa juuri ehtinyt lukea tai kirjoittaa blogia. Muutaman kirjan sentään olen saanut luetuksi. Meksikoon matkasin Sabina Bermanin teoksen Nainen joka sukelsi maailman sydämeen parissa. Se kertoo Karenin tarinan pienestä tytöstä aikuiseksi naiseksi. Karenin suku omistaa tonnikalatehtaan Meksikossa. Karen on autisti, tyttö, joka näkee maailman erilailla kuin muut. Luonto on Karenille tärkeä ja kiinnostava, ihmisiä hän ei ihan aina ymmärrä. Joillain osa-alueilla Karen on huippuälykäs, toisilla taas pikkulapsen tasolla. Hän ei osaa valehdella eikä kuvitella asioita, joita ei ole olemassa.

Tykkäsin kirjasta. Ei sen syvällisempää sanottavaa näin pitkään lukemisen jälkeen.


torstai 13. helmikuuta 2014

Haastevastauksia ja hiljaiseloa blogissa

Hei pitkästä aikaa!

Blogi on ollut kovin hiljainen viime aikoina, mutta enpä ole juuri mitään ehtinyt lukeakaan. Aika on mennyt toisen rakkaan harrastuksen, teatterin parissa.

Maria Kirja joka maasta -blogista haastoi minut vastaamaan kymmeneen kysymykseen. Kiitos Maria haasteesta ja tunnustuksesta! Näihin on kiva vastailla!

Kysymykset olivat erittäin hyviä, mutta eivät helppoja. Tässä vastaukseni.

1. Onko joku kirja muuttanut ratkaisevasti sitä, minkälaisia kirjoja luet, esimerkiksi saanut sinut innostumaan uudenlaisesta kirjallisuuden alalajista? Mikä kirja ja miksi?

Luen aika laajasti monenlaista kirjallisuutta, mutta yllättäjänä mieleeni tulee Zlatan Ibrahimovicin elämäkerta, johon en olisi ihan itse tarttunut ilman lukupiiriäni. Sen myötä kiinnostuin myös urheilijoiden elämäkerroista, vaikken ainakaan vielä ole muita juuri lukenut. 

2. Missä kirjassa on mielestäsi erityisen hyvä ensimmäinen lause?

Pidän kirjojen aluista ja hyviä alkuja löytyy paljon, mutta onpa yllättävän vaikea saada päähänsä se erityisen hyvä. Taidan turvautua klassikkoon: Alussa olivat suo, kuokka - ja Jussi. (Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla)

3. Kuka kirjallinen hahmo olisi sinulle mieluisa ystävä?

Vihervaaran Anna

4. Mikä on rakkain kirjoihin liittyvä lapsuusmuistosi?

Kirjastoauto. En osaa nimetä yksittäistä tapausta. Tai ehkä tämä: Istun potkukelkan kyydissä, matkalla kirjastoautoon ja katselen tähtitaivasta. Kirjat ovat kuitenkin vähän kaukana tästä muistosta, mutta kirjastoauto on siellä matkan päässä...

5. Mistä maasta tai maanosasta peräisin olevia kirjoja luet mieluiten?

Luen mielelläni kotimaista kirjallisuutta, mutta nautin kovasti myös sukeltamisesta itselleni aivan vieraan maan kirjallisuuteen. Innostuin kovasti afrikkalaisesta kirjallisuudesta viime vuonna. 

6. Mitä kotimaista kirjaa suosittelisit kaltaiselleni lukijalle, joka lukee kotimaista kirjallisuutta aivan liian vähän?

Klassikoista Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla puhuttelee juuri suomalaisuuttani. Kari Hotakaisen Ihmisen osa on loistava. Emmi Itärannan Teemestarin kirja. Leena Krohnin teokset. 

7. Mitä kirjaa et haluaisi koskaan lukea ja miksi?

Onkohan sellaista? Paljonkin sellaista, joka ei juuri kiinnosta (vaikkapa Fifty Shades of Gray tai Paolo Coelhon teokset), mutta toisaalta voisin lukea niitä haasteena omille ennakkoluuloilleni. Koskaan on niin suuri sana.

8. Mikä on kirjakokoelmasi oudoin kirja?

Apua, en osaa vastata tähän! 

9. Kenen kirjallisen hahmon tarina/kohtalo on jäänyt lähtemättömästi mieleesi?

Monen. Täytyy mennä siis ensimmäisen mieleentullen mukaan: Anna Karenina.

10. Mikä kirja antoi niin paljon ajattelemisen aihetta, että mietit sitä pitkään vielä luettuasi sen loppuun?

Näitäkin on paljon, mutta viime aikoina luetuista André Brinkin teos Hiljaisuuden tuolla puolen pyörii aika pitkään mielessä.