perjantai 3. tammikuuta 2014

André Brink: Hiljaisuuden tuolla puolen

Tämä kirja järkytti minua. Vaikea sanoa, pidinkö varsinaisesti kirjasta - se oli epämiellyttävä ja ahdistava - mutta se oli siitä huolimatta hieno kirja. Taitavasti kirjoitettu tarina, joka ei päästä lukijaa helpolla. 

André Brinkin Hiljaisuuden tuolla puolen sijoittuu 1900-luvun alkuun Saksan Lounais-Afrikkaan, joka sijaitsee nykyisen Namibian alueella. Siirtomaahan tuodaan Saksasta laivalasteittain naisia töihin ja ennenkaikkea sinne muuttaneiden miesten puolisoiksi. Naiset ovat kuin karjaa, joista miehet valitsevat parhaat päältä, hylätyt viskataan sivuun Frauenstein nimiseen taloon keskelle ei-mitään. Frauenstein on "vankila, luostari, hullujenhuone, vaivaistalo, ilotalo, helvetin esikartano,turvapaikka, piilopirtti ja päätesatama."

Hiljaisuuden tuolla puolen kertoo Hanna X:n tarinan. Kehyskertomuksessa on eteläafrikkalainen kirjailija, joka on törmännyt tähän nimeen, ja tiedonrippeistä alkanut rakentaa Hannan tarinaa. Hannan sukunimikin on unohtunut historian hämärään. 

Hannan elämä on täynnä hyväksikäyttöä ja alistumista. Se alkaa orpokodista, jatkuu palveluspaikoissa ja huipentuu lopulta Afrikassa siirtomaamiesten käsittelyssä. Julmasti pahoinpidelty Hanna päätyy lopulta Frauensteiniin, jossa alistuminen kääntyy lopulta vihaksi ja Hanna lähtee vimmaiselle kostoretkelle koko maailmaa vastaan. 

Kirjan polttopisteenä on hetki, jolloin Hanna katsoo itseään peilistä Frauensteinista. Tästä lähdetään liikkelle. Ensimmäinen osa kuvaa takaumina sitä, miten tähän pisteeseen päädyttiin. Toinen osa katsoo tästä pisteestä eteenpäin, ja kuvaa Hannan kostoretkeä. 

Monta kertaa kirjaa lukiessa mietin, että eikö Hannalle voi tapahtua mitään hyvää? Hyviäkin hetkiä oli, mutta jotenkin tuntui, että vääryys ja alistaminen tahrasivat nekin. Ahneus, julmuus ja himo pyörittävät maailmaa ja uhrit vain heitetään lopulta syrjään. Hanna ei suinkaan ole ainoa alistettu ja vääryttä kokenut hahmo kirjassa. 

André Brink: Hiljaisuuden tuolla puolen WSOY, 2003.
Englanninkielinen alkuteos The Other Side of Silence, 2002.
Suomentanut Seppo Loponen.

2 kommenttia:

  1. Tämä on eräs minun lempikirjani, vaikka onkin varsin brutaali. Mutta André Brink <3

    VastaaPoista
  2. Hieno kirja, ehdottomasti! Rankka, ahdistava ja inhottava. Ei mikään hyvänmielen kirja, mutta ei voi olla jäämättä mieleen. Luen varmasti Brinkiltä joku päivä jotain muutakin.

    VastaaPoista