sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Kirjojen lukemisesta ja niistä kirjoittamisesta ja lavarunoudesta

Hei pitkästä aikaa!

Olen lukenut aika vähän tänä vuonna, jotain kylläkin, mutta harvakseltaan. On ollut niin paljon muuta kivaa ja innostavaa, että lukemiselle on jäänyt vähemmän aikaa. Eikä se ole pelkästään huono juttu. Ihan hyvä, että tällainen lukutoukka kömpii kammiostaan välillä ulos maailmaan katsomaan muitakin ihmisiä kuin kirjojen sankareita. 

Lukemista vähemmän on innostanut luetusta kirjoittaminen. Tuntuu vaan, ettei kirjoista ole sen kummempaa sanottavaa. Juonikuvaus ja "ihan kiva" -arviot tuntuvat turhilta julkaista. Lukemisesta alkoi tulla myös suorittamista blogin takia. Tämä blogi on siis todennäköisesti vähän pidemmänkin aikaa tauolla, sillä päätin, että en pakota itseäni kirjoittamaan tympeitä tekstejä vain sen vuoksi, että kirjoittaisin jotakin. Ehkä innostus jossain vaiheessa taas palaa. Lueskelen mieluummin muiden antoisia tekstejä kuin raapustelen omia räpellyksiä.

Kevättalven antoisinta kokemus kirjallisuuden osalta oli muuten lavarunoutta, jota pääsin kokemaan ihan ensimmäistä kertaa maaliskuun alussa. Helsinki Poetry Connectionin lavarunousilta Porvoon Cafe Rongossa oli huikea kokemus. Lavarunous oli minulle ihan uusi juttu, mutta innoistuin siitä kyllä täysin. Suosittelen lämpimästi. Helsinki Poetry Connectionista lisää esim. täällä. 


sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Joel Haahtela: Lumipäiväkirja

Suhteeni Joel Haahtelaan on hajanainen. Olen monesti ajatellut, että Haahtela on kirjailija, josta haluaisin pitää, mutta... Olen lukenut ennen Lumipäiväkirjaa kaksi muuta, Traumbachin ja Tule risteykseen seitsemältä. Ja kyllä niistä oikeastaan pidinkin.

Lumipäiväkirjan taisin lukea oikeanlaisessa mielentilassa, sillä sen viipyilevä ja tunnelmoiva kerronta tällä kertaa vetosi minuun. Vaikka lukemisesta on vain pari päivää, en oikeastaan muista, mitä kirjassa tapahtui (ei juuri mitään kai, enemmän muisteltiin ja tunnelmoitiin). Lunta satoi usein. Ehkä se iski tämän lumettoman talven keskellä - hidas lumisade, joka peittää maiseman hiljalleen ja vie unenomaiseen tilaan.

Salla Simukka: Punainen kuin veri / Valkea kuin lumi

Salla Simukan Lumikki Anderson -trilogia on saanut runsaasti kehuja, ja omani haluan liittää mukaan. Odottelen innolla jo kolmatta osaa luettavaksi. Varsinkin trilogian aloittavassa Punainen kuin veri oli palaset kohdallaan. Jännittävä juoni, joka pitää hyvin otteessaan. Satu-teemaa käytetty sopivasti, mutta ei ärsyttävällä tavalla. Sujuvaa, miellyttävää kieltä. Kiinnostava päähenkilö.

Pahoitteluni superlyhyistä blogipostauksista. Varsinaisia kirja-arvioita en juuri nyt jaksa ja ehdi kirjoitella, joten laitan vain muutaman rivin fiiliksiä ylös. Lukupäiväkirjana tätä blogia ajattelen kuitenkin.

Sabina Berman: Nainen joka sukelsi maailman sydämeen

En ole tammi-helmikuussa juuri ehtinyt lukea tai kirjoittaa blogia. Muutaman kirjan sentään olen saanut luetuksi. Meksikoon matkasin Sabina Bermanin teoksen Nainen joka sukelsi maailman sydämeen parissa. Se kertoo Karenin tarinan pienestä tytöstä aikuiseksi naiseksi. Karenin suku omistaa tonnikalatehtaan Meksikossa. Karen on autisti, tyttö, joka näkee maailman erilailla kuin muut. Luonto on Karenille tärkeä ja kiinnostava, ihmisiä hän ei ihan aina ymmärrä. Joillain osa-alueilla Karen on huippuälykäs, toisilla taas pikkulapsen tasolla. Hän ei osaa valehdella eikä kuvitella asioita, joita ei ole olemassa.

Tykkäsin kirjasta. Ei sen syvällisempää sanottavaa näin pitkään lukemisen jälkeen.


torstai 13. helmikuuta 2014

Haastevastauksia ja hiljaiseloa blogissa

Hei pitkästä aikaa!

Blogi on ollut kovin hiljainen viime aikoina, mutta enpä ole juuri mitään ehtinyt lukeakaan. Aika on mennyt toisen rakkaan harrastuksen, teatterin parissa.

Maria Kirja joka maasta -blogista haastoi minut vastaamaan kymmeneen kysymykseen. Kiitos Maria haasteesta ja tunnustuksesta! Näihin on kiva vastailla!

Kysymykset olivat erittäin hyviä, mutta eivät helppoja. Tässä vastaukseni.

1. Onko joku kirja muuttanut ratkaisevasti sitä, minkälaisia kirjoja luet, esimerkiksi saanut sinut innostumaan uudenlaisesta kirjallisuuden alalajista? Mikä kirja ja miksi?

Luen aika laajasti monenlaista kirjallisuutta, mutta yllättäjänä mieleeni tulee Zlatan Ibrahimovicin elämäkerta, johon en olisi ihan itse tarttunut ilman lukupiiriäni. Sen myötä kiinnostuin myös urheilijoiden elämäkerroista, vaikken ainakaan vielä ole muita juuri lukenut. 

2. Missä kirjassa on mielestäsi erityisen hyvä ensimmäinen lause?

Pidän kirjojen aluista ja hyviä alkuja löytyy paljon, mutta onpa yllättävän vaikea saada päähänsä se erityisen hyvä. Taidan turvautua klassikkoon: Alussa olivat suo, kuokka - ja Jussi. (Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla)

3. Kuka kirjallinen hahmo olisi sinulle mieluisa ystävä?

Vihervaaran Anna

4. Mikä on rakkain kirjoihin liittyvä lapsuusmuistosi?

Kirjastoauto. En osaa nimetä yksittäistä tapausta. Tai ehkä tämä: Istun potkukelkan kyydissä, matkalla kirjastoautoon ja katselen tähtitaivasta. Kirjat ovat kuitenkin vähän kaukana tästä muistosta, mutta kirjastoauto on siellä matkan päässä...

5. Mistä maasta tai maanosasta peräisin olevia kirjoja luet mieluiten?

Luen mielelläni kotimaista kirjallisuutta, mutta nautin kovasti myös sukeltamisesta itselleni aivan vieraan maan kirjallisuuteen. Innostuin kovasti afrikkalaisesta kirjallisuudesta viime vuonna. 

6. Mitä kotimaista kirjaa suosittelisit kaltaiselleni lukijalle, joka lukee kotimaista kirjallisuutta aivan liian vähän?

Klassikoista Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla puhuttelee juuri suomalaisuuttani. Kari Hotakaisen Ihmisen osa on loistava. Emmi Itärannan Teemestarin kirja. Leena Krohnin teokset. 

7. Mitä kirjaa et haluaisi koskaan lukea ja miksi?

Onkohan sellaista? Paljonkin sellaista, joka ei juuri kiinnosta (vaikkapa Fifty Shades of Gray tai Paolo Coelhon teokset), mutta toisaalta voisin lukea niitä haasteena omille ennakkoluuloilleni. Koskaan on niin suuri sana.

8. Mikä on kirjakokoelmasi oudoin kirja?

Apua, en osaa vastata tähän! 

9. Kenen kirjallisen hahmon tarina/kohtalo on jäänyt lähtemättömästi mieleesi?

Monen. Täytyy mennä siis ensimmäisen mieleentullen mukaan: Anna Karenina.

10. Mikä kirja antoi niin paljon ajattelemisen aihetta, että mietit sitä pitkään vielä luettuasi sen loppuun?

Näitäkin on paljon, mutta viime aikoina luetuista André Brinkin teos Hiljaisuuden tuolla puolen pyörii aika pitkään mielessä.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Afrikan tähti arvonnan voittajat


Afrikan tähti -haaste on nyt viety loppuun myös palkintojen arvonnan osalta. Arpaonni suosi tällä kertaa seuraavia: 

1. Afrikan tähti peli -  Mari A Maria A:n kirjablogi
2. J. M. Coetzee: Kesä - Tintti / Tarinoiden taikaa
3. Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana - Maria/ Kirja joka maasta

Onnittelut voittajille! 

perjantai 17. tammikuuta 2014

Muistutus Afrikan tähden suorittajille

Hephep! Jos suoritit viime vuonna Afrikan tähti -haastetta, vielä on aikaa ilmoittautua mukaan palkintojen arvontaan täällä. Arvonta tapahtuu huomenna lauantaina 18.1.

Ei muuta tällä kertaa. Hauskaa viikonloppua vaan kaikille.

torstai 16. tammikuuta 2014

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Tämä kirja on ollut lukulistallani pitkään. Vaikka olen lukenut kirjasta paljon ja tiesin päällisin puolin mistä se kertoo ja että se ei ole aivan tavallista kerrontaa, en silti osannut odottaa tällaista kirjaa. Odotin jotain tavanomaisempaa nuortenkirjaa. Kahden 14-vuotiaan tytön rakkaustarina, taustana vuosi 1986 ja Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus.

Valoa valoa valoa häikäisi minut. Kerronta lähentelee proosarunoa. Kertojaratkaisu ei ole aivan tavanomainen - kertoja, toinen päähenkilöistä, puhuttelee jatkuvasti lukijaa suoraan ja kommentoi kirjoittamaansa, tekee selväksi, että tämä on hänen kertomansa ja kirjoittamansa tarina. Nautin myös kovasti kertojan tavasta kommentoida kirjoittamaansa vertaamalla sitä kirjoittamiskurssien oppeihin tai muihin kirjoihin.

Kieli on uskomattoman kaunista. Tekee mieli pysähtyä vain maistelemaan lauseita ja sanoja, kirjoittaa niitä muistiin. Toistot, rytminvaihdokset, lyhyet rivit, tekstin välillä hajanainenkin asettelu luovat kirjan tunnelmaa. Takaumat ja ennakoinnit rikkovat kronologisesti etenevän rakenteen, vaikka tarina kulkeekin alusta loppuun.


Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa. Karisto, 2011.

perjantai 3. tammikuuta 2014

André Brink: Hiljaisuuden tuolla puolen

Tämä kirja järkytti minua. Vaikea sanoa, pidinkö varsinaisesti kirjasta - se oli epämiellyttävä ja ahdistava - mutta se oli siitä huolimatta hieno kirja. Taitavasti kirjoitettu tarina, joka ei päästä lukijaa helpolla. 

André Brinkin Hiljaisuuden tuolla puolen sijoittuu 1900-luvun alkuun Saksan Lounais-Afrikkaan, joka sijaitsee nykyisen Namibian alueella. Siirtomaahan tuodaan Saksasta laivalasteittain naisia töihin ja ennenkaikkea sinne muuttaneiden miesten puolisoiksi. Naiset ovat kuin karjaa, joista miehet valitsevat parhaat päältä, hylätyt viskataan sivuun Frauenstein nimiseen taloon keskelle ei-mitään. Frauenstein on "vankila, luostari, hullujenhuone, vaivaistalo, ilotalo, helvetin esikartano,turvapaikka, piilopirtti ja päätesatama."

Hiljaisuuden tuolla puolen kertoo Hanna X:n tarinan. Kehyskertomuksessa on eteläafrikkalainen kirjailija, joka on törmännyt tähän nimeen, ja tiedonrippeistä alkanut rakentaa Hannan tarinaa. Hannan sukunimikin on unohtunut historian hämärään. 

Hannan elämä on täynnä hyväksikäyttöä ja alistumista. Se alkaa orpokodista, jatkuu palveluspaikoissa ja huipentuu lopulta Afrikassa siirtomaamiesten käsittelyssä. Julmasti pahoinpidelty Hanna päätyy lopulta Frauensteiniin, jossa alistuminen kääntyy lopulta vihaksi ja Hanna lähtee vimmaiselle kostoretkelle koko maailmaa vastaan. 

Kirjan polttopisteenä on hetki, jolloin Hanna katsoo itseään peilistä Frauensteinista. Tästä lähdetään liikkelle. Ensimmäinen osa kuvaa takaumina sitä, miten tähän pisteeseen päädyttiin. Toinen osa katsoo tästä pisteestä eteenpäin, ja kuvaa Hannan kostoretkeä. 

Monta kertaa kirjaa lukiessa mietin, että eikö Hannalle voi tapahtua mitään hyvää? Hyviäkin hetkiä oli, mutta jotenkin tuntui, että vääryys ja alistaminen tahrasivat nekin. Ahneus, julmuus ja himo pyörittävät maailmaa ja uhrit vain heitetään lopulta syrjään. Hanna ei suinkaan ole ainoa alistettu ja vääryttä kokenut hahmo kirjassa. 

André Brink: Hiljaisuuden tuolla puolen WSOY, 2003.
Englanninkielinen alkuteos The Other Side of Silence, 2002.
Suomentanut Seppo Loponen.

torstai 2. tammikuuta 2014

Listauksia vanhasta ja uudesta vuodesta

Vuonna 2013:
- Luin 79 kirjaa, ja aika monesta niistä kirjoitin jotain blogiinkin.
- Emännöin Afrikan tähti -haastetta, josta pidin itsekin paljon.
- Kärsin varsinkin loppuvuodesta melkoisesta luku- ja bloggausjumista.
- Osallistuin Kansankynttilöiden kokoontumisajot -haasteeseen, johon luin 8 kirjaa, mutta haasteen koostaminen jäi... (edellinen kohta vaikutti varmaan asiaan)
- Yritin suorittaa muutamaa rästihaastetta edelliseltä vuodelta, mutta epäonnistuin ja annoin olla.
- Annoin seuraaville kirjoille 5 tähteä Goodreadsissa:

Adichie, Chimamanda Ngozi: Purppuranpunainen hibiskus
Donoghue, Emma: Huone
Hosseini, Khadel: Ja vuoret kaikuivat
Itäranta, Emmi: Teemestarin kirja
Knausgård, Karl Ove: Taisteluni 1
Lundberg, Ulla-Lena: Jää
Polansky, Paul: Kosovon mustarastaat
Swann, Leonie: Ihmissutta ken pelkäisi
Thompson, Craig: Habibi
Wynne-Jones, Ros: Sade lankeaa

Lisäksi erittäin vahvasti jäivät mieleeni seuraavat 4 tähdellä pisteyttämäni kirjat:
Galsworthy, John: Forsytein taru
Jalonen, Olli: 14 solmua Greenwichiin

Vuonna 2014:
- En suorita lukemista vaan luen mitä huvittaa.
- En suorita bloggaamista, vaan bloggailen fiiliksen mukaan.
- Ei jättihaasteita.