maanantai 23. joulukuuta 2013

Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa


Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa. Tammi, 2009. 
Englanninkielinen alkuteos: Baking Cakes in Kigali, 2009.
Suomentanut Annukka Kolehmainen



Kigalin kakkukauppa ei ollut sellainen kirja, jonka ajattelin lukevani Ruandasta. Kevyt hyvänmielenkirja, jonka keskushenkilönä on kakkuleipuri Angel, hyväntahtoinen keski-ikäinen nainen, joka kakkutilausten ohella jutustelee naapureidensa kanssa ja järjestelee elämän pieniä ja suuria ongelmia.

Kigalin kakkukauppaa on verrattu Mma Ramotswe -kirjoihin, ja tunnelma on tosiaan samanlainen, välillä jopa häiritsevässä määrin. Keski-ikäinen, vähän pyöreä nainen, joka tarjoaa aina kaikille teetä ja puhuu ihmisten kanssa - kuulostaa kovasti Mma Ramotswelta, mutta tällainen on myös Kigalin kakkukaupan Angel.

Angel on kotoisin Tansaniasta, mutta hänen miehensä työ on tuonut heidät kansanmurhasta toipuvaan Kigaliin. Perheeseen kuuluu myös viisi lasta, jotka ovat oikeastaan heidän lapsenlapsiaan, mutta isovanhemmat huolehtivat heistä lasten vanhempien kuoleman jälkeen. Angel leipoo työkseen upeita kakkuja ja suhtautuu työhönsä suurella ammattiylpeydellä. Kakkutilausten yhteydessä tulee usein puhuttua muitakin asioita, ja monikulttuurisen naapuruston ilot ja murheet koskettavat myös Angelia.

Vaikka Kigalin kakkukauppa on ehdottomasti ns. hyvänmielenkirjallisuutta, se onnistuu kattamaan myös erittäin vakavia aiheita. Välillä ote on mielestäni vähän liiankin opettavainen - läpi käydään kansanmurhaa, aidsia, tyttöjen ympärileikkausta, naisten asemaa, kodittomia lapsia, ulkomaisten avustusjärjestöjen toimintaa, hyttysverkon merkitystä malarian ehkäisyssä. Ehkä tästä syystä henkilöt eivät oikein aluksi tunnu heräävän henkiin. Loppua kohti kuitenkin huomasin jo eläytyväni hahmojen tarinoihin ja ihmissuhdekoukeroihin.


2 kommenttia:

  1. Hauskaa, että päädyit lukemaan tämän. Se on yksi suosikeistani. Minua henkilöhahmojen tarinat koskettivat eikä ote tuntunut liian opettavaiselta, mutta nämä ovat tietysti makuasioita. Minusta Parkin on onnistunut todella taitavasti siinä, että on käsitellyt niin traagisia aiheita niin toiveikkaassa sävyssä.

    Yhteys Mma Ramotsween on tosiaan selvä, mutta tässä kirjassa yhteiskunnallisia teemoja oli selvästi enemmän kuin Naisten etsivätoimisto -kirjoissa.

    VastaaPoista
  2. Hei, luin tämän jokin aika sitten, mutta ei oikein napannut. Samoin en ole oppinut pitämään Mma Ramotswesta, vaikka lähtökohtaisesti haluaisin. On aika vaikea määritellä, miksi ei sykäytä, kun eivät ne huonojakaan ole.

    VastaaPoista