torstai 26. joulukuuta 2013

Amélie Nothomb: Nöyrin palvelijanne


Nuori belgialaisnainen pääsee unelmatyöhönsä japanilaiseen suuryritykseen. Pian unelmatyö osoittautuu joksikin aivan muuksi, kun Amélie joutuu kohtaamaan ylittämättömät kulttuurierot. Japanilaista työkulttuuria kuvataan taidokkaasti. Vaikka työ on kärsimystä, sen kuvaus on terävän huvittavaa.

Amélie Nothomb: Nöyrin palvelijanne. Otava, 2003.
Ranskankielinen alkuteos: Stupeur et tremblements, 1999.
Suomentanut Annikki Suni.

2 kommenttia:

  1. Luin tämän joskus lukiossa melko pian ilmestymisen jälkeen ja jostain syystä kirjan päähenkilö ärsytti silloin tosi paljon. Vaikutti jotenkin omahyväiseltä ja itsekeskeiseltä, toista kulttuuria kunnioittamattomalta. Kun kirjasta myöhemmin tehtiin elokuva ja pokkaripainos, sain kirjan joululahjaksi ja syyn lukea se uudestaan. Toisella lukukerralla ei enää ärsyttänyt ja pidin kirjasta paljonkin. Nyt on aika pitkä aika jo tuosta toisestakin lukukerrasta. Sen verran pieni kirja, että pitäisiköhän lukaista kolmannenkin kerran ja katsoa, mihin suuntaan kirja tai minä olemme tässä välissä kehittyneet? :) Ärsyynnyitkö sinä päähenkilöön vai löytyikö samastumispintaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikeastaan ärsyyntynyt, vaikken kyllä samastunutkaan. Minusta kuitenkin päähenkilö kovasti yritti ymmärtää kulttuuriakin, mutta ei kerta kaikkiaan pystynyt taipumaan tarpeeksi monelle mutkalle. Ja kulttuurien ymmärtämättömyyttä oli mielestäni myös toiseen suuntaan. Työpaikalla ei esimerkiksi arvostettu päähenkilön japanin taitoja, koska hän oli eurooppalainen ja hänet vähän kuin haluttiinkin pitää ulkopuolella.

      Poista