maanantai 30. joulukuuta 2013

Afrikan tähti -haaste päättyy - palkitsemisen aika

Vuosi on vierähtänyt Afrikka-kirjoja lueskellen. Olin kovin iloinen siitä, että haasta sai runsaan suosion. Itse sain kasaan yhteensä 18 kirjaa, siis Afrikan tähden ja päälle vielä hevosenkengän. Suoritukseni löytyvät täältä: Afrikan tähti.

(Mistä oli kyse? Lue tämä linkki.)

Haaste on ollut kiinnostava. On tullut luettua monia hyviä kirjoja ja avarrettua näkemystä maailmasta. Lisäksi on ollut hauska huomata, kuinka haaste avaa silmät huomaamaan aivan uusia kirjoja vaikkapa kirjastossa.

Palkintojakin on luvassa! Arvon kaikkien vähintään yhden pelimerkin suorittaneiden kesken kolme hienoa palkintoa, jotka ovat seuraavat: 

1. Afrikan tähti -peli. 
Afrikan tähti -peliä on muuten tehty jo 4 miljoonaa kappaletta. Tämä peli on osa 10 000 kappaleen painosta, josta joka kymmenes peli kätkee jonkin voiton.

2. J. M. Coetzee: Kesä 

3. Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana

Molemmat kirjat ovat uuten Otavan "sinistä" sarjaa. Kirjat ovat uusia, lukemattomia.

Jos olet suorittanut vähintään yhden pelimerkin (3 kirjaa), voit ilmoittautua mukaan arvontaan kommenttiosiossa. Laita mukaan linkki blogiisi haastekoontiin. Kerro myös, haluatko osallistua kaikkien palkintojen vai vain tiettyjen arvontaan. 

Lukuaikahan päättyy vuodenvaihteeseen (vielä yksi päivä aikaa!), mutta haasteen koostamisella ei ole niin hoppu. Suoritan arvonnan 18.1.2014. 

- - -
Vaikka haasteaika loppuu, aion silti tulevaisuudessakin viivähdellä Afrikka-kirjojen parissa. Monta sellaista kirjaa, jotka olin suunnitellut lukevani (ja jotka löytyvät jopa omasta kirjahyllystäni) jäi vielä lukematta. Jätän myös blogiini näkyviin tuon kokoamani kirjavinkkilistan, sieltä löytyy paljon kiinnostavaa luettavaa.


torstai 26. joulukuuta 2013

Amélie Nothomb: Nöyrin palvelijanne


Nuori belgialaisnainen pääsee unelmatyöhönsä japanilaiseen suuryritykseen. Pian unelmatyö osoittautuu joksikin aivan muuksi, kun Amélie joutuu kohtaamaan ylittämättömät kulttuurierot. Japanilaista työkulttuuria kuvataan taidokkaasti. Vaikka työ on kärsimystä, sen kuvaus on terävän huvittavaa.

Amélie Nothomb: Nöyrin palvelijanne. Otava, 2003.
Ranskankielinen alkuteos: Stupeur et tremblements, 1999.
Suomentanut Annikki Suni.

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa muuttaa

Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa muuttaa. Tammi, 2013.
Englanninkielinen alkuteos: When Hoopoes go to Heaven, 2012.
Suomentanut Annukka Kolehmainen

Juuri kun sain luettua Kigalin kakkukaupan loppuun, törmäsin kirjastossa sen itsenäiseen jatko-osaan Kigalin kakkukauppa muuttaa. Sain siis viettää mukavia hetkiä Tungarazan perheen parissa vielä toisen kirjan verran.

Tässä teoksessa keskushenkilöksi nousee Tungarazojen perheen keskimmäinen lapsi, vanhin poika Benedict. Tansanialainen perhe on muuttanut Baban työn mukana Ruandasta Swazimaahan. Angelin kakkubisnes ei kukoista yhtä hyvin kuin Kigalissa. Benedict on vasta kymmenvuotias, mutta perheen vanhimpana poikana hän kokee kasvamisen paineita ja haluaisi kovasti näyttää olevansa jo iso, vaikka tunteekin olonsa usein kovin pieneksi. Myös perheessään hän tuntee välillä itsensä ulkopuoliseksi kahden isosiskon ja kahden pikkuveljen välissä. Hän ei ole kiinnostunut jalkapallosta, niin kuin veljet, vaan pitää eläimistä ja kirjoista. Eläinrakas Benedict on myös melkoisen herkkätunteinen ja päätyy auttamaan useampaakin lähimmäistään Swazimaan-vuoden aikana.

Samoin kuin edellisessä osassa, tässäkin nostetaan esille erilaisia yhteiskunnallisia ongelmia, vaikka teos on muuten sävyltään lempeä ja melkeinpä kevyttä luettavaa. Swazimaassa nousevat esille erityisesti naisten ja tyttöjen asema.

Toivottavasti Parkin jatkaa Tungarazan perheestä kirjoittamista, sillä huomaan jo miettiväni, mihin he seuraavaksi muuttavat ja mitä henkilöille sitten tapahtuu.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa


Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa. Tammi, 2009. 
Englanninkielinen alkuteos: Baking Cakes in Kigali, 2009.
Suomentanut Annukka Kolehmainen



Kigalin kakkukauppa ei ollut sellainen kirja, jonka ajattelin lukevani Ruandasta. Kevyt hyvänmielenkirja, jonka keskushenkilönä on kakkuleipuri Angel, hyväntahtoinen keski-ikäinen nainen, joka kakkutilausten ohella jutustelee naapureidensa kanssa ja järjestelee elämän pieniä ja suuria ongelmia.

Kigalin kakkukauppaa on verrattu Mma Ramotswe -kirjoihin, ja tunnelma on tosiaan samanlainen, välillä jopa häiritsevässä määrin. Keski-ikäinen, vähän pyöreä nainen, joka tarjoaa aina kaikille teetä ja puhuu ihmisten kanssa - kuulostaa kovasti Mma Ramotswelta, mutta tällainen on myös Kigalin kakkukaupan Angel.

Angel on kotoisin Tansaniasta, mutta hänen miehensä työ on tuonut heidät kansanmurhasta toipuvaan Kigaliin. Perheeseen kuuluu myös viisi lasta, jotka ovat oikeastaan heidän lapsenlapsiaan, mutta isovanhemmat huolehtivat heistä lasten vanhempien kuoleman jälkeen. Angel leipoo työkseen upeita kakkuja ja suhtautuu työhönsä suurella ammattiylpeydellä. Kakkutilausten yhteydessä tulee usein puhuttua muitakin asioita, ja monikulttuurisen naapuruston ilot ja murheet koskettavat myös Angelia.

Vaikka Kigalin kakkukauppa on ehdottomasti ns. hyvänmielenkirjallisuutta, se onnistuu kattamaan myös erittäin vakavia aiheita. Välillä ote on mielestäni vähän liiankin opettavainen - läpi käydään kansanmurhaa, aidsia, tyttöjen ympärileikkausta, naisten asemaa, kodittomia lapsia, ulkomaisten avustusjärjestöjen toimintaa, hyttysverkon merkitystä malarian ehkäisyssä. Ehkä tästä syystä henkilöt eivät oikein aluksi tunnu heräävän henkiin. Loppua kohti kuitenkin huomasin jo eläytyväni hahmojen tarinoihin ja ihmissuhdekoukeroihin.


torstai 19. joulukuuta 2013

Joulusiivous

Hei taas, hengissä ollaan täälläkin blogissa. Viime aikoina lukeminen on ollut vähän nihkeää ja bloggaaminen vielä nihkeämpää. Aloitettujen mutta kesken jääneiden kirjojen pinojen on harvinaisen suuri. Työkiireet, mikä ikävä tekosyy. Marraskuu, vielä ikävämpi. Ai, se meni jo? Mitä, onko ensi viikolla joulu?

"Siivotakseni pöytää" kirjoittelen tähän muutaman sanan bloggaamatta jääneistä kirjoista.

Udozinma Iweala: Ei kenenkään lapset. Gummerus, 2007.
Alkuteos: Beasts of No Nation, 2005. Suomentanut Tero Valkonen.

Intensiivinen kuvaus 9-vuotiaasta lapsisotilaasta Agusta jossain Länsi-Afrikassa. Huomattavinta tässä kirjassa on kiinnostava minäkertojan kertojanääni. Tästä olisi ollut enemmänkin sanottavaa, mutta ajattelin, että olisin kirjoittanut samalla toisesta samanaiheisesta kirjasta, jossa siinäkin on persoonallinen lapsikertojan ääni (Ahmadou Kourouma: Ei Allahin tartte), mutta se on niitä keskenjääneitä kirjoja...


Kyllikki Villa: Koipitoipilas. Runoja. Like, 2009.

Kyllikki Villan runot ovat huippuja. Suosittelen tutustumaan. Eniten olen tähän mennessä tykännyt kokoelmasta Ei eilistä, ei huomista, mutta Koipitoipilas on taattua laatua sekin.

Heli Laaksonen & Elina Warsta: Aapine. Otava, 2013.

Heli Laaksosen runot ovat aina hauskaa luettavaa, mutta Aapisessa ihastelin erityisesti Elina Warstan upeita kuvituksia, jotka lisäävät aakkosista kirjoitettujen runojen nautittavuutta.

Aleksi Delikouras: Nörtti - New Game. Otava, 2012.

Tämä on se ihmeteos, jolla saa yläasteikäisen pojan, joka "ei oo ikinä lukenut yhtään kirjaa" lukemaan sen ensimmäisen. Taivaanlahja siis. Minustakin kirja oli ihan hauska, vaikken taida ihan kohderyhmään kuulua.

Jussi Perälä: Ikuinen säätö. Helsingin huumemarkkinat. Like, 2013.

Kiinnostava tietoteos Helsingin huumemaailmasta. Kirjoittaja on tehnyt aiheesta väitöskirjan, joka pohjautuu tiiviiseen kenttätutkimukseen Helsingin huumepiireissä.

Kari Hotakainen: Luonnon laki. Siltala, 2013.

Hotakainen on lempikirjailijoitani, hänen sanansa asettuvat juuri oikein paperille. Luonnon laki oli odotettu uutuus. Kiinnostava aihe, luotettavan laadukas toteutus, sanoma asiaa. Huikeuksiin ei päästä niin kuin Ihmisen osassa, mutta silti erittäin hyvä teos.

Elina Hirvonen: Afrikasta. Muistiinpanoja vuosilta 2007-2009. Avain, 2010.

Kokoelma Elina Hirvosen kolumneja, jotka on alun perin kirjoitettu Vihreä Lanka -lehden blogiin. Näitä oli kiinnostava lukea, sopivat erityisesti luettavaksi vähän kerrallaan, silloin tällöin. Tämä oli pitkään "poimintakirjani", jonka otin käteeni aina, kun oli muutama minuutti aikaa lukea, mutta ei enempää. Siinä ehti hyvin lukaista yhden tai kaksi kolumnia.


No niin. Nyt on siivottu vähän pöytää joulua varten. Seuraavaksi aion poistaa kirjanmerkit liian pitkään kesken olleiden kirjojen välistä (jos palaan niihin uudelleen, aloitan alusta), valikoida muutaman hyvän kirjan joululukemiseksi ja relata. Huomenna alkaa joululoma, joka tulee kyllä tarpeeseen.

Afrikan tähti -haaste kootaan vuodenvaihteessa, palaan siihen sitten erillisessä postauksessa. Lukuaikaahan on vuoden loppuun asti, vielä ehtii!

Tässä vaiheessa toivotan kuitenkin jo kaikille lukijoille oikein hyvää joulua!