maanantai 7. lokakuuta 2013

Lyhyttä ja lyhyehköä proosaa

Kolme kärpästä yhdellä iskulla, pika-arvioita, kaksi Tammista ja yksi Supinen.


Petri Tamminen: Muita hyviä ominaisuuksia. Otava, 2010.

Muita hyviä ominaisuuksia oli ensikohtaamiseni Petri Tammisen kirjojen kanssa. Ensimmäisiä ajatuksiani oli, että miksi en aiemmin ole lukenut mitään tältä kirjailijalta. Muita hyviä ominaisuuksia on kokoelma juttuja tai tarinoita, joissa Petri Tamminen paljastaa paljon itsestään. Hän tuo esille omia kipupisteitään, kuten ujoutensa. Tekstit olivat yhtä aikaa sekä hauskoja että kovin vakavia. Vähän niin kuin elämä. Tykkäsin kovasti. 


Petri Tamminen: Enon opetukset. Otava, 2006. 

Seuraava Tammiseni oli romaani Enon opetukset. Siinä seurataan päähenkilön kasvua ja tärkeän henkilön, enon vaikutusta häneen. Tykkäsin tässä siitä vähän synkeästä huumorista, joka syntyy kielestä ja kuvaamisen tavasta, tarkoista havainnoista ja elämän pohdiskeluista. Ei tehnyt kuitenkaan yhtä suurta vaikutusta kuin Muita hyviä ominaisuuksia.


Miina Supinen: Apatosauruksen maa. WSOY, 2010. 

Miina Supisen Apatosauruksen maa on kokoelma absurdeja novelleja. Takakansitekstikin lupasi tätä, ja se kuulosti hyvältä, sillä yleensä olen absurdin ystävä. Supisen kokoelmassa osa novelleista oli mielestäni loistavia, osa taas meni täysin ohi. Kokonaisuutena siis ehkä keskiverto, mutta loistokkaiden novellien ansiosta ehdottamasti lukemisen arvoinen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti