torstai 5. syyskuuta 2013

John Galsworthy: Forsytein taru

John Galsworthy: Forsytein taru. WSOY, 1946.
Alkuteos: The Forsyte Saga, 1922. Koostuu kolmesta osasta ja kahdesta välikertomuksesta, jotka on julkaistu alun perin vuosina 1906-1921.
Suomentanut Tyyni Tuulio. 

Tämä kirja on nököttänyt kirjahyllyssäni pitkään luettavaksi pääsyä odottaen. Olen aina ajatellut, että tämä klassikko pitäisi lukea, mutta jotenkin olen kuvitellut, että Forsytein taru olisi jotenkin pitkäveteinen ja puuduttava. En tiedä mistä olin sellaisen käsityksen saanut. Kirjasta en paljon tiennyt etukäteen, lähinnä sen, että se on laaja sukuromaani, jossa on paljon henkilöitä.

Onneksi Lukemisen kartaston kimppaluku innosti minut tarttumaan tähän kirjaan. Annan ja Sonjan postauksien kommenteista voikin käydä lukemassa pian lukemisen jälkeen kirjoitetut mietteeni kirjasta, jos ne kiinnostavat.

Forsytein taru alkaa vuodesta 1886 ja päättyy 1920-luvulle, ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Se on kolmen sukupolven tarina. Forsytein laajasta suvusta keskitytään erityisesti kahteen sukuhaaraan, vanhan Jolyonin ja Jamesin jälkeläisiin. Näiden kahden sukuhaaran sukupolvia kestävä riita on kirjan keskeinen juonne.

Ensimmäinen osa, Varakas mies, keskittyy Jamesin pojan Soamesin ja hänen vaimonsa Irenen avioliitto-ongelmiin. Soames rakennuttaa heille taloa, Robin Hilliä, ja arkkitehtinä on vanhan Jolyonin pojantyttären Junen sulhanen Philip Bosinney. (Menitkö jo sekaisin henkilöiden välisistä suhteista? Ensimmäisen osan aikana kannattaa piirtää itselleen sukupuu henkilöistä - ainakin minulla se helpotti huomattavasti lukemista.) Soames palvoo vaimoaan, mutta Irene tuntee lähinnä vastenmielisyyttä Soamesia kohtaan. Avioliiton kariutuminen etenee sitä mukaa kuin upea Robin Hill valmistuu. Tämä talo on myös koko teoksessa muuten keskeinen paikka. Soamesin vastapariksi esitellään hänen taiteellinen serkkunsa, nuori Jolyon, vanhan Jolyonin poika ja Junen isä, joka aikoinaan aiheutti skandaalin hylkäämällä Junen äidin toisen naisen vuoksi. Toinen osa, Kahleissa, sijoittuu ajassa yli kymmenen vuotta eteenpäin edellisen kirjan lopusta. Siinä keskeisenä on Soamesin ja Irenen avioero, mutta myös nuorempi sukupolvi, nousee esille, varsinkin Jolyonin nuoremmat lapset ja Soamesin sisarenpoika. Viimeinen osa, vuokralla, on oikeastaan rakkauskertomus, joka kärjistää perheiden välisen riidan. Vanhat Forsytet ovat lähes kaikki kuolleet, nuorin sukupolvi yrittää asetella itseään suvun paineen ja omien halujen ristiriitaan. Viimeinen osa myös kuvaa tavallaan erään aikakauden loppua, ja siinä olen paljon luopumisen tuntua.

Forsytein taru oli mielestäni suorastaan nerokas teos. Ihmiskuvaus on kiinnostavaa, kirja on täynnä loputtoman mielenkiintoisia hahmoja, joita on vaikea luokitella hyvä-paha-akselilla. Vaikka Soames tuntuukin usein vähän inhottavalta tyypiltä ja Jolyon paljon sympaattisemmalta, Soames silti herättää ainakin minussa myös sääliä ja sympatiaa, ja Jolyon on toisaalta ironisessa suhtautumisessaan viileässä esteettisyydessään välillä hieman ärsyttävä.

Moni asia tässä kirjassa tapahtuu Irenen vuoksi, tuon kuvankauniin naisen, joka saa kaikki miehet hullaantumaan itseensä. Irene ei silti vaikuta laskelmoivalta, vaan on myös luonteeltaan lempeä ja ennen kaikkea passiivinen. Monet asiat vain tapahtuvat Irenelle, ilman että hän niihin itsenäisesti kovin paljon vaikuttaa. En osannut ihan hirveästi kiintyä Ireneen hahmona, ehkä siksi, että hänet niin usein kuvattiin vain miesten ihailevan katseen läpi. Kiinnostava hahmo Irene silti on. Enemmän elämää naishahmoista löytyy Junesta, joka kehittyy sievästä ja pirteästä tytöstä kovien kokemusten kautta lämminsydämiseksi ja vähän erikoiseksi tädiksi. June on omapäinen ja tarmokas, mutta ehdottomasti sympaattinen hahmo.

Ehdoton suosikkihahmoni kirjassa oli kuitenkin Timothy, "Englannin varovaisin mies". Hän on vanhimman polven sisarussarjan nuorin, mutta on jo hyvissä ajoin vetäytynyt aktiivisesta elämästä. Timothy on käytännössä sulkeutunut huoneeseensa varomaan elämää ja sairastumista, vaikka oikeasti onkin poikkeuksellisen hyväkuntoinen. Timothy on kirjassa hyvin vähän läsnä, mutta jatkuvana taustavaikuttajana, sillä hänestä puhutaan jatkuvasti. Vanhimman polven naimattomat ja leskeytyneet sisarukset asuvat Timothyn luona, ja talo onkin Forsytein suvun keskeinen kokoontumispaikka, "Forsytein juorupörssi", jossa välitetään kaikki keskeiset sukukuulumiset.

Forsytein taru on myös mielenkiintoinen ajankuva. Se kuvaa kohtalaisen pitkää ajanjaksoa, ja myös ajan muuttumista. Yhteiskunta muuttuu, sodat ravistelevat sitä, valtion suhde yksityisomaisuuteen muuttuu. Forsytet kuvataan kirjassa perusluonteeltaan "omistajiksi". He ovat ylempää keskiluokkaa, varakasta väkeä, jonka keskeiset vaistot liittyvät omaisuuden kartuttamiseen.

Forsytein tarusta on kuulemma tehty myös minisarja. En ole sitä koskaan nähnyt, mutta kirja kyllä taipuu varmasti hyvin televisiotulkintaan. Monine henkilöhahmoineen tämä on melkein kuin saippuasarjan käsikirjoitus! Keskeisimpien juonenkäänteiden lisäksi teokseen mahtuu monta pienempääkin tarinaa ja koko joukko kiinnostavia sivuhahmoja.

3 kommenttia:

  1. Forsyten taru on upea kirja. Olen lukenut sen muutamaan kertaan. Hienoa, että nostit sen esille.

    Forsyten tarusta tehtyä uusinta tv-sarjaa en katsonut, mutta BBC teki siitä 1960-luvun lopussa kertakaikkiaan hyvän sarjan, joka esitettiin myös Suomessa (ihan tarkkaan en muista, milloin). Siitä on mieleeni jäänyt esimerkiksi kuvankaunis näyttelijä Irenen osassa. Kauneus kuului Ireneen, muuten hänen kohtaloaan ei voi ymmärtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä kiinnostavaa tutustua noihin tv-sarjoihinkin. Kauneus on tosiaan olennainen osa Ireneä, hän ehkä jopa oli paljon kauneutensa vanki.

      Poista
  2. Kiitos vielä kerran että olit mukana meidän kanssa tätä lukemassa! Ja oli kiva myös lukea tämä koko jutun kokoava kirjoitus. Timothyn hahmo oli myös minun mielestäni loistava, ja hänen esiintymisillään aina suuri vaikutus, kun ne olivat niin harvinaisia.

    Minä jo ensimmäisen jakson ehdin katsoa sitä uudempaa sarjaversiota!

    VastaaPoista