torstai 1. elokuuta 2013

Camilla Läckberg: Merenneito ja Majakanvartija


Camilla Läckberg: Merenneito. Gummerus, 2012.
Ruotsinkielinen alkuteos: Sjöjungfrun, 2008.
Suomentanut Outi Menna.

Camilla Läckberg: Majakanvartija. Gummerus, 2013.
Ruotsinkielinen alkuteos: Fyrvaktaren, 2009.
Suomentanut Outi Menna. 

Luin viimeviikkoisessa lukumaratonissa Camilla Läckbergin dekkarin Merenneito, joka on Fjällbackaan sijoittuvien dekkareiden kuudes osa. Merenneito koukutti niin paljon ja loppui vielä sellaiseen cliffhangeriin, että oli ihan pakko hankkia luettavaksi pikimmiten myös sarjan seuraava osa, Majakanvartija.

Merenneito alkaa katoamistapauksella, jota Tanumshedin poliisit yrittävät kaikin keinoin selvittää. Tarinaan liittyy tällä kertaa myös nimettömiä kirjeitä, uhkauksia, murhia ja tietenkin Läckbergille tyypillisesti synkkä salaisuus menneisyydessä. Rikoksen selvittämisen ohella seurataan myös tuttuun tapaan päähenkilöiden yksityiselämää.

Merenneito loppuu ärsyttävään cliffhangeriin, joka pakottaa tarttumaan seuraavaan kirjaan nopeasti. Majakanvartijassa selvitellään kotoaan ammuttuna löydetyn talousjohtajan murhaa. Tällä kertaa tarinaan liittyy perheväkivaltaa, moottoripyöräjengejä ja kummitussaari.

Merenneito oli mielestäni yksi parhaita Läckbergejä, mutta Majakanvartija oli pienoinen pettymys. Läckbergille on mielestäni tyypillistä, että hän antaa lukijalle niin runsaasti vihjeitä, että ratkaisun yleensä pystyy päättelemään paljon ennen poliiseja. Näin oli myös Merenneidossa. Majakanvartijassa kuitenkin juonen keskeinen tvisti on nähtävissä jo melkein ensi sivuilta, mikä oli jotenkin tylsää. Mutta sekään ei olisi häirinnyt, jos Majakanvartijassa ei olisi hypätty kummitusjuttujen alueelle. Yleensä Läckbergillä kulkee dekkareissaan mukana kursiivilla painettu alatarina menneisyydestä, ja yleensä se on liittynyt myös olennaisesti rikokseen ja pohjustanut tapahtumien syitä jotenkin. Tällä kertaa menneisyyden tarina oli mielestäni kertakaikkiaan hölmö.

Ei Majakanvartijaa silti kannata jättää lukematta, Fjällbacka-jatkumossa sillä on ihan ansaittu paikkansa, ja siitä löytyy kyllä tarpeeksi sitä, mikä Läckbergin kirjoista tekee kiinnostavia. Mutta hieman olen huolestunut siitä, onko tämä sarja nyt nähnyt huippunsa. Pitää varmaan ottaa siitä selvää lukemalla seuraava osa, Enkelintekijä.

2 kommenttia:

  1. Minusta Läckbergin Mereneneito on ihan huippu, kuten on myös muuten Enkelintarkijä. Majakanvartija oli hyvä, mutta ei erinomainen - minun mielestäni. Upeat kannet kaikissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, Merenneito oli kyllä hyvä. Kansista pidän kyllä varsinkin tuosta Majakanvartijasta, sillä majakat näyttävät aina hyvältä!

      Poista