maanantai 15. heinäkuuta 2013

Mika Waltari: Mikael Karvajalka

Mika Waltari: Mikael Karvajalka. WSOY, 1987.
Ensimmäinen painos ilmestynyt 1948.

Tässä kirja, joka herätti kiinnostuksen jo alaotsikollaan: Mikael Karvajalan nuoruus ja merkilliset seikkailut monessa maassa vuoteen 1527 asti kymmenenä kirjana hänen itsensä vilpittömästi kertomana. Tämä tiivistää mielestäni mainiosti sekä kirjan aiheen että sävyn - historiallista seikkailua ja hilpeä kertojanääni.

Mikael Karvajalka syntyy Turussa 1500-luvun alussa äpäränä, ja joutuu jo nuoresta pitäen keskelle monenlaisia huimia historiallisia tapahtumia ja seikkailuja. Väkivaltaa ja surkeita kohtailoita ja Mikaelin ympäriltä puutu, mutta menetyksistään huolimatta Mikael kuitenkin selviää aina jotenkin ehjin nahoin. Mikaelin rinnalla kulkee myös uskollinen ystävä Antti, jota Mikael pitää älyltään vajavaisena varsinkin itseensä verrattuna, mutta joka lukijalle näyttäytyy Mikaelin kertojanäänestä huolimatta usein nokkelampana käytännön tilanteissa.

Elämä ja kohtalo kuljettaa Mikaelia ja Anttia pitkin suurten myllerrysten keskellä kuohuvaa Eurooppaa. Eräs Lutherin Saksanmaalla aiheuttaa kovasti levottomuutta. Mikael joutuu todistamaan melkoisia verilöylyjä ja ottamaan välillä osaakin niihin. Vaikka verta ja suolenpätkiä lentelee kirjassa ahkerasti, kerronnassa säilyy hyvin veijarimainen ote. Liikuttavaksikin tarina silti välillä menee: noitarovioiden kohdalla taisi muutama kyynelkin vuotaa.

Waltari tempaisi minut tarinannkerronnallaan aluksi mainiosti mukaansa, mutta kirjan loppupuolella aloin vähän hyytyä. Viimeiset sotaretket eivät jotenkin enää tuntuneet niin kiinnostavilta. Kokonaisuutena kirja oli kuitenkin hyvä, ja odotan jo pääseväni seuraamaan Mikaelin tulevia seikkailuja kirjassa Mikael Hakim.

8 kommenttia:

  1. Mikael Karvajalka on suuria rakkauksiani, mutta valitettavasti jatko-osaa ei koskaan olisi kannattanut julkaista. Jotenkin tuntuu, että se on kirjoitettukin vain siksi, että juttu jäi tässä niin selvästi kesken. Tosin näet sitten aikanaan, kuinka jatko-osa päättyy... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alun perusteella pidin tätä kirjaa suorastaan loistavana, mutta lopun hyytyminen laski kokonaisarviotani. Ehkä jatko-osassa on sitten samaa ongelmaa... Mutta luettava se tietenkin silti on :)

      Poista
  2. Luin teoksen muutamia vuosia sitten Sinuhen jälkeen. Samanlaisia ajatuksia kuin sinulla, loppukohtauksia olisi voinut hieman tiivistää, mutta oli siinä joitain jopa hauskoja kohtauksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tiivistys olisi varmasti parantanut loppua.

      Poista
  3. Mikael Karvajalka on ihana kirja. Olen lukenut sen monta kertaa. Olen Kirsin kanssa samaa mieltä siitä, että jatko on heikompi, mutta kyllä sekin kannattaa lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, jatko on luettava, kun se kerran on olemassa.

      Poista
  4. Karvajalka on alkanut vasta nyt hiljattain minua kiinnostaa ja tämä lisäsi kiinnostustani. Ajoittaisen hyytymisen kestää, jos tarinassa on muuten imua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tarinassa on imua. Hyytyminen loppupuolella saattoi johtua myös osittain kirjan ulkopuolisista seikoista. Kirja jäi melko intensiivisen lukemisen jälkeen useaksi päiväksi kesken, ja sen jälkeen lukeminen takkusi.

      Poista