perjantai 28. kesäkuuta 2013

Tuija Lehtinen: Pesää!



Tuija Lehtinen: Pesää! Otava, 2012.

Luin tämän kirjan jo toukokuussa. Kirja oli melkein kuin paluu omaan nuoruuteen: Tuija Lehtisen kirjat olivat olennainen osa sitä. Oli hauska huomata, että vaikka Lehtinen on mielestäni pysynyt aika hyvin teksteissään ajan tasalla nuorten maailmassa, tekstissä oli edelleen ne samat elementit, jotka nuorena Lehtisen kirjoissa viehättivät. Kepeä huumori, sanaleikit, ihmissuhdekiemurat.

Pesää on 15 tarinan kokoelma, mutta en silti ehkä nimittäisi tätä novellikokoelmaksi, sillä tekstit liittyvät tiiviisti toisiinsa ja vievät tarinaa koko ajan eteenpäin. Tarinat kertovat pikkukaupungin nuorten kesästä. Ajallisesti ne sijoittuvat noin toukokuusta juhannuksen tienoille. Jokaisessa tarinassa on eri päähenkilö, mutta muiden tarinoiden hahmot pilkahtelevat esiin sivuosissa tai ohimennen mainittuina. Yleensä seuraava tarina saa kimmokkeensa edellisestä, näkökulma siirtyy päähenkilöstä johonkuhun ohimennen mainittuun. Keskeinen henkilö, melkein jokaisessa tarinassa jotenkin läsnä oleva on Malli-Mikke, kaupungin tyttöjen suuri ihastus ja poikien kateuden kohde. Mikke saa itse puheenvuoron viimeisessä tarinassa.

Kirjan otsikosta Pesää otetaan kaikki merkitykset irti. Jokainen tarina rakentuu jotenkin sen ympärille. On pesänrakentamista, pääskysen pesiä, pesäpalloa, pesämunan keräämistä ja tietysti sitten halutaan myös sitä pesää.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti