keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos

Tervehdys kesälomalta! Loman alotin huikeiden maisemien merkeissä Hurtigruten-risteilyllä Norjassa. Siellä näytti mm. tältä:








Matkalla oli myös ihanan paljon aikaa lukea. Zlatan osoittautui kelpo matkaseuraksi, ja pääsin myös pitkälle Mikael Karvajalan kanssa seikkailessani. Näiden painavampien opusten lisäksi mukana oli kolme Miki-kirjaa, joista ehdin lukea vain yhden, Anna-Leena Härkösen ei kiitos.

Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos. Otava. Miki-laitoksen ensimmäinen painos. 
Teos ilmestyi ensimmäisen kerran Otavan julkaisemana 2008. 

Härkösen kirja on ensimmäinen Miki-formaatissa lukemani kirja, joten arvioidaanpa ensituntumaa minikirjaan aluksi. Pikkuinen Miki osoittautui erittäin mukavaksi tuttavaksi varsinkin matkalukemisena. Se on kevyt, pieni, sujahtaa helposti vaikka takintaskuun eikä paina käsilaukussa juuri mitään. Pienuudesta huolimatta kirjaa on mukava lukea. Se istuu hyvin käteen, aukenee irtonaisen selkämyksen ansiosta hyvin ja normaalikokoinen fontti on helppolukuista. Aluksi kirjan lukeminen nurinkurin tuntui hassulta, mutta siihen tottui äkkiä. Harmittaa oikeastaan se, että Otavalla taitaa olla ainakin tällä hetkellä yksinoikeus tähän formaattiin Suomessa - mielelläni lukisin muidenkin kustantajien kirjoja Mikeinä. 

Tarina on ihan viihdyttävä kuvaus erään avioliiton ongelmista. Avioliittoa on takana jo pitkä pätkä, lapsi alkaa lähestyä teini-ikää, mutta mies ei halua seksiä. Vaimolla haluja kyllä riittäisi, mutta mies kiinnostuu enemmän tietokoneestaan ja sotapeleistään kuin vaimon viettely-yrityksistä. 

Härkönen kirjoittaa viihdyttävästi ja osaa poimia kiinnostavia hetkiä tarkasteltavaksi. Kirja oli mielestäni ihan viihdyttävä, vaikkei ehkä sen suurempaa elämystä antanutkaan. Taisin ihastua enemmän tällä kertaa formaattiin kuin kirjaan. Mutta kaikkien kirjojen ei tietenkään tarvitse olla elämää suurempia elämyksiä, kelpo kirja tämä oli. 

6 kommenttia:

  1. Upeita kuvia upeista maisemista. Norjaan kyllä kovasti halajaisin.

    Tuollaisen Miki-kirjan taidan hommata ns. laukkukirjaksi. Olkalaukkuni painaa aina tuhottomasti kirjan takia. Pitääkin alkaa tutkailla Otavan valikoimaa.

    Minulle Ei kiitos oli varsin hyvä lukukokemus. Tämä oli meillä aikoinaan lukupiirikirjana ja herätti varsin kiintoisaa keskustelua. Monia koskettava aihe ja siksi tärkeä, vaikkakin samalla suht kevyt kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miki on loistoratkaisu meille kaikille, jotka haluamme kantaa kirjaa aina mukana. Odotan vain valikoiman laajentumista.

      Poista
  2. Oi mitä kuvia Norjasta, todella jylhää! Ei varmastikaan hullumpi kohde lomailla, nauti :))

    Olen lukenut tuon Härkösen kirjan joskus vuosia sitten enkä minäkään oikein lämmennyt sille. Ei se huono ollut, muttei ihan minun juttukaan.

    VastaaPoista
  3. Wau mitä maisemia! Ja punainen muumitalo :D

    Kieltämättä nuo Miki-kirjat alkavat kiinnostaa, sen verran paljon nuo laukkukirjat lisäävät painoa olkapäälle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muumitalo tuli minullekin tuosta majakasta mieleen. Mikit ovat niin kevyitä, että niitä voi laukussa kantaa vaikka useampia :)

      Poista