lauantai 29. kesäkuuta 2013

Anne Lampinen: Kaunis Veera ja muita naislegendoja

Kesäisellä kirpparireissulla tarttui mukaani iso pino kirjoja, muun muassa tämä ohukainen tietokirja (138 s). Kirjassa käydään läpi lauluista tuttuja naislegendoja kuten Kotkan Ruusu, Iitin Tiltu, Joensuun Elli, Kaunis Veera ja Muhoksen Mimmi.

Kirja jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa käsitellään sellaisia legendoja, joilla on elävä esikuva. Näitä ovat Kotkan Ruusu, Iitin Tiltu, Joensuun Elli, Imatran Impi/ Inkeri, Natalia ja Petronella. Toisessa osassa esitellään pelkästään lauluista tutut naiset eli Muhoksen Mimmi, Kaunis Veera, Suhmuran Santra ja Mulon Manta sekä Iso Iita.

Varsinkin ensimmäisessä osassa on mielenkiintoisiakin tietoa. Toinen osa esittelee lähinnä laulojen syntyhistoriaa, ja esimerkiksi Muhoksen Mimmin yhteydessä kirjoitetaan lisäksi Armi Kuuselasta. Mielenkiintoisista yksityiskohdista huolimatta kirja tuntui vähän huteralta. Laulujen sanoja tulkittiin välillä liiankin kirjaimellisesti, ja tiedot olivat loppujen lopuksi kovin hajanaisia ja triviaaleja. Kirjoitustyyli oli mielestäni paikoitellen jotenkin kömpelöä. Kirjoittaja myös sotkee itse välillä Iitin Tiltun ja Ison Iitan. Kirjoittaja korostaa moneen otteeseen olevansa avarakatseinen ja suvaitsevainen - ilmeisesti siksi, että legendojen joukosta löytyy sekä ilotyttöjä, vakoojia että lesboja. Tämä korostaminen tuntuu hassulta, sillä sama olisi kyllä tullut ilmi ihan kirjoitustyylistä. Naisten elämäntarinoita tai valintoja ei arvostella, ne vain kerrotaan.

Kokonaisuutena tarinat olivat kuitenkin mielenkiintoisia, eikä tämän pienen kirjasen lukemiseen kovin paljon aikaa uhrautunut. Pidän myös arvokkaana, että kansantarinoita ja laulujen syntylegendoja on koottu kansiin. Vielä enemmän olisin kuitenkin ehkä nauttinut hieman hiotummasta tekstistä.

Anne Lampinen: Kaunis Veera ja muita naislegendoja. Helmi, 2006. 

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Tuija Lehtinen: Pesää!



Tuija Lehtinen: Pesää! Otava, 2012.

Luin tämän kirjan jo toukokuussa. Kirja oli melkein kuin paluu omaan nuoruuteen: Tuija Lehtisen kirjat olivat olennainen osa sitä. Oli hauska huomata, että vaikka Lehtinen on mielestäni pysynyt aika hyvin teksteissään ajan tasalla nuorten maailmassa, tekstissä oli edelleen ne samat elementit, jotka nuorena Lehtisen kirjoissa viehättivät. Kepeä huumori, sanaleikit, ihmissuhdekiemurat.

Pesää on 15 tarinan kokoelma, mutta en silti ehkä nimittäisi tätä novellikokoelmaksi, sillä tekstit liittyvät tiiviisti toisiinsa ja vievät tarinaa koko ajan eteenpäin. Tarinat kertovat pikkukaupungin nuorten kesästä. Ajallisesti ne sijoittuvat noin toukokuusta juhannuksen tienoille. Jokaisessa tarinassa on eri päähenkilö, mutta muiden tarinoiden hahmot pilkahtelevat esiin sivuosissa tai ohimennen mainittuina. Yleensä seuraava tarina saa kimmokkeensa edellisestä, näkökulma siirtyy päähenkilöstä johonkuhun ohimennen mainittuun. Keskeinen henkilö, melkein jokaisessa tarinassa jotenkin läsnä oleva on Malli-Mikke, kaupungin tyttöjen suuri ihastus ja poikien kateuden kohde. Mikke saa itse puheenvuoron viimeisessä tarinassa.

Kirjan otsikosta Pesää otetaan kaikki merkitykset irti. Jokainen tarina rakentuu jotenkin sen ympärille. On pesänrakentamista, pääskysen pesiä, pesäpalloa, pesämunan keräämistä ja tietysti sitten halutaan myös sitä pesää.


torstai 27. kesäkuuta 2013

Ros Wynne-Jones: Sade lankeaa


Ros Wynne-Jones: Sade lankeaa. Like, 2010.
Englanninkielinen alkuteos: Something is Going to Fall Like Rain, 2009.
Suomentanut: Einari Aaltonen.

Sade lankeaa on yksi niistä kirjoista, joihin tartuin blogiyhteisön suositusten perusteella. Enkä joutunut pettymään. Tämä on vaikuttava ja koskettava kirja, joka kauheasta aiheestaan huolimatta onnistuu lopulta olemaan toiveikas.

Kirjan päähenkilö Maria on nuori lääkäriopiskelija, joka henkilökohtaisen elämänsä kriisien takia päättää lähteä Afrikkaan avustustyöntekjäksi. Kahden kokeneemman avustustyöntekijän kanssa Maria lentää Keniasta Etelä-Sudaniin muutamanpäivän tarkistusvisiitille, koska sotatoimialueella ei ole turvallista oleskella pidempään. Kolmikko jää kuitenkin jumiin Etelä-Sudaniin, ja joutuu elämään nälänhädän ja sodan saartamassa kylässä yhdessä paikallisten kanssa.

Marian lyhyt pesti avustustyöntekijänä venyy kuukausien mittaiseksi, ja sen aikana hän tutustuu aivan uudella tavalla Afrikkaan, sen ihmisiin ja myös itseensä. Rakkaustarinakin kirjaan on saatu mahtumaan, mutta vielä tärkeämmäksi ainakin itselleni nousivat kylän ihmiset ja heidän kohtalonsa. Suosittelen ehdottomasti lukemaan tämän kirjan.

Mielenkiintoista oli myös verrata tätä kirjaa afrikkalaiseen kirjallisuuteen. Ros Wynne-Jones on toimittaja, joka on työskennellyt paljon kriisialueilla, ilmeisesti myös Etelä-Sudanista ja selvästi tietää mistä kirjoittaa. Näkökulma on kuitenkin eurooppalaisen näkökulma Afrikkaan, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että minäkertoja Maria on eurooppalainen. Mielestäni tämä on hyvä valinta, Ros Wynne-Jones kirjoittaa siitä minkä tuntee. Marian tutustuminen todelliseen Afrikkaan lapsuutensa haavekuvien jälkeen on kiinnostavasti kuvattu. Kuitenkin huomaan, että on ollut erittäin mielenkiintoista lukea Afrikkaan tutustuakseen nimenomaan afrikkalaista kirjallisuutta.


Martin Ingvar & Gunilla Eldh: Älykäs painonhallinta

Martin Ingvar & Gunilla Eldh: Älykäs painonhallinta. Avain, 2011.
Ruotsinkielinen alkuteos: Hjärnkoll på vikten, 2010. 
Suomentanut Laura Jänisniemi

Erilaiset laihdutusmenetelmät ja -ideologiat tuntuvat olevan lähes muoti-ilmiöitä. Painonhallintakirjallisuuttakin on vaikka mihin lähtöön. Tämä ruotsalainen teos keskittyy siihen, miten aivot säätelevät syömistä ja miten siihen voi vaikuttaa. Keskeinen salaisuus on kirjan mukaan verensokerin heittelyn saaminen kuriin, johon voi vaikuttaa ruokavalinnoilla.

Kirja ei anna kovin yksityiskohtaisia dieettiohjeita, vaikka toki vinkkaa siitä, mitä ja miten kanttaisi syödä. Melko paljon tämä kirja sisältää tietoa neurobiologiasta ja hormoneista. Ruokailuvinkeissä keskeistä on sokerin (ja muiden nopeiden hiilihydraattien) välttäminen ja itsensä syöminen kylläiseksi oikealla ruoalla. Myös hyvän rasvan merkitystä terveellisessä ruokavaliossa korostetaan.

Kirja oli ihan mielenkiintoista luettavaa. Tällä osallistun haasteeseen Kansankynttiläin kokoontumisajot. Sopivaa kategoriaa oli hieman vaikea löytää, sopivimmalta tuntui Luonnontieteet, sillä kirjassa on kuitenkin hyvin biologinen näkökulma. Tämän kirjan myötä valaistumisen asteeni on haasteessa jo Taskulamppu, jee!




keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos

Tervehdys kesälomalta! Loman alotin huikeiden maisemien merkeissä Hurtigruten-risteilyllä Norjassa. Siellä näytti mm. tältä:








Matkalla oli myös ihanan paljon aikaa lukea. Zlatan osoittautui kelpo matkaseuraksi, ja pääsin myös pitkälle Mikael Karvajalan kanssa seikkailessani. Näiden painavampien opusten lisäksi mukana oli kolme Miki-kirjaa, joista ehdin lukea vain yhden, Anna-Leena Härkösen ei kiitos.

Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos. Otava. Miki-laitoksen ensimmäinen painos. 
Teos ilmestyi ensimmäisen kerran Otavan julkaisemana 2008. 

Härkösen kirja on ensimmäinen Miki-formaatissa lukemani kirja, joten arvioidaanpa ensituntumaa minikirjaan aluksi. Pikkuinen Miki osoittautui erittäin mukavaksi tuttavaksi varsinkin matkalukemisena. Se on kevyt, pieni, sujahtaa helposti vaikka takintaskuun eikä paina käsilaukussa juuri mitään. Pienuudesta huolimatta kirjaa on mukava lukea. Se istuu hyvin käteen, aukenee irtonaisen selkämyksen ansiosta hyvin ja normaalikokoinen fontti on helppolukuista. Aluksi kirjan lukeminen nurinkurin tuntui hassulta, mutta siihen tottui äkkiä. Harmittaa oikeastaan se, että Otavalla taitaa olla ainakin tällä hetkellä yksinoikeus tähän formaattiin Suomessa - mielelläni lukisin muidenkin kustantajien kirjoja Mikeinä. 

Tarina on ihan viihdyttävä kuvaus erään avioliiton ongelmista. Avioliittoa on takana jo pitkä pätkä, lapsi alkaa lähestyä teini-ikää, mutta mies ei halua seksiä. Vaimolla haluja kyllä riittäisi, mutta mies kiinnostuu enemmän tietokoneestaan ja sotapeleistään kuin vaimon viettely-yrityksistä. 

Härkönen kirjoittaa viihdyttävästi ja osaa poimia kiinnostavia hetkiä tarkasteltavaksi. Kirja oli mielestäni ihan viihdyttävä, vaikkei ehkä sen suurempaa elämystä antanutkaan. Taisin ihastua enemmän tällä kertaa formaattiin kuin kirjaan. Mutta kaikkien kirjojen ei tietenkään tarvitse olla elämää suurempia elämyksiä, kelpo kirja tämä oli. 

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Alexander McCall Smith: Pieniä ihmeitä autokorjaamolla



Alexander McCall Smith: Pieniä ihmeitä autokorjaamolla. Otava, 2010. 
Alkuteos: The Miracle at Speedy Motors, 2008.
Suomentanut  Jaakko Kankaanpää.

Mma Ramotswesta on tullut ehdottomasti yksi kirjallisista ystävistäni. Nainen, jonka seuraan on aina mukava istahtaa juomaan kuppi rooibosta.  Naisten etsivätoimisto nro 1:ssä kiire on tuntematon käsite ja Botswanan leppoisin yksityisetsivä ratkaisee juttujaan (jotka harvoin ovat varsinaisia rikoksia) leppoisasti enimmäkseen ihmisten kanssa keskustelemalla. Väärin tehneitä ei välttämättä saateta kohtaamaan rangaistusta vaan korjaamaan virheensä.

Mma Ramotswe -kirjat ovat takuukirjoja: viihdyn niiden parissa aina. Tunnelma on leppoinen ja hyväntuulinen, näihin kirjoihin on hyvä paeta kovaa ja kylmää maailmaa. Pieniä ihmeitä autokorjaamolla on jo sarjan yhdeksäs kirja. Tällä kertaa Mma Ramotswe etsii muun muassa eräälle naiselle sukulaisia. Lisäjännitystä aiheuttavat nimettömät uhkauskirjeet, joita on alkanut saapua Naisten etsivätoimistoon. J. L. B. Matekoni taas kaipaa ihmettä.


sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Laiskan blogistin kesäsuunnitelmia

Blogini on viettänyt huhti-toukokuun pientä hiljaiseloa, ja bloggaamista odottavia kirjoja on kertynyt, vaikken ole edes kauheasti ehtinyt lukea. Yritän tässä purkaa sumaa, mutta se saattaa jäädä pidemmälle kesään, sillä muutaman päivän päästä suuntaan kesälomamatkalle.

Matkani kestää noin kaksi viikkoa ja tarkoitus on olla joskus ennen juhannusta kotona. Tyynen turvallisessa ja tasaisessa elämässäni on kutkuttavaa se, että en ihan tarkkaan tiedä, minä päivänä tulen takaisin. Lennän ensin Bergeniin ja sieltä seilaan Hurtigrutenin mukana Kirkenesiin. Norjan rannikko! Tajusin muutama kuukausi sitten, että tämä on se matka, jonka haluan tehdä. Paluumatkan sujunee bussilla tai muulla maata pitkin liikkuvalla ajoneuvolla ensin Sodankylän elokuvajuhlille ja sieltä Keski-Suomen kautta polttarijuhliin ja sitten kotiin Porvooseen. Tai ehkä teen ylimääräisen lenkin johonkin mukavaan kesäkaupunkiin.

Mutta mitä kirjoja pakata mukaan? Valittuina ovat ainoastaan Otavan uudet Miki-kirjat, joita testaan nyt ensimmäistä kertaa. Vaikuttaa täydelliseltä muodolta matkalukemiselle. Kirja ei paina paljon mitään, mutta fontti on silti normaalikokoista. Miki-muodossa mukaan lähtevät seuraavat:


  • Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos
  • Riikka Pulkkinen: Totta
  • Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Ensimmäinen kirja (Norjassa norjalaista kirjallisuutta, tietenkin)


Lisäksi olen ottanut kesäheilakseni ja ehkä myös matkaseurakseni Zlatanin. Tähän hieman itseänikin yllättäneeseen kirjavalintaan päädyin haasteen kautta. Kolmen naisen kirjapiirimme tuplasi jäsenmääränsä ja muutti myös sukupuolijakaumaansa tämän kirjan ansiosta. Jo nyt tämä taitaa olla eniten keskustelua herättänein kirja lukupiirissämme, vaikka vasta olemme aloittelemassa sen lukemista...


Olen Zlatania lukenut jo jonkin matkaa, joten jos ehdin lukea sen ennen matkan alkua, se saa jäädä kotiin.

Neljässä kirjassa saattaisi olla jo hyvin luettavaa matkalle, sillä matkalla yleensä riittää muutakin koettavaa. Mutta koska tiedossa on myös pitkiä bussi- ja junamatkoja, ja haaveilen istuvani laivan kannella vuonomaisemissa hyvää kirjaa lueskellen, en halua riskeerata matkalukemisen loppumisen kanssa. Kevyemmät kirjat houkuttelevat, joten katselen kirjahyllyni lukemattomia pokkareita. Sieltä löytyisi:

  • Camilla Läckberg: Merenneito
  • Juha Itkonen: Seitsemäntoista
  • Maria Jotuni: Arkielämää
  • Elina Hirvonen: Afrikasta
  • J. M. G. Le Clézio: Kaupunki nimeltä Onitsha.
Jonkin vähän painavamman kirjankin voisin ehkä pakata mukaan. Paksummassa kirjassa riittäisi myös pidemmäksi ajaksi luettavaa. Tässä sarjassa kilpailevat:

  • Mika Waltari: Mikael Karvajalka
  • Ngugi wa Thiong'o: Variksen velho
  • Saima Harmaja: Kootut runot
  • Anni Blomqvist: Myrskyluoto
Vähän kevyempiä kovakantisia:
  • Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta
  • Raija Siekkinen: Kuinka rakkaus syntyy

Tai monta muutakin lukematonta kirjaa löytyisi hyllystä. Valinnan vaikeus on suuri. Näitä kaikkia en tietenkään missään tapauksessa voi ottaa mukaan. Enkä ehtisi lukea puoliakaan niistä. Ehkä mikit ja yksi paksukainen? Tai vielä yksi pokkari siihen? Tai...?