torstai 16. toukokuuta 2013

Liebster Award


Minut on haastettu! Lämpimät kiitokset haasteesta ja erittäin mielenkiintoisista kysymyksistä Kyösti Salovaaralle Deadline Torstaina -blogista.


Liebster Award-tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä ihmistä, jolta sait tunnustuksen.
2. Vastaa sinulle esitettyihin 11 kysymykseen.
3. Keksi 11 kysymystä.
4. Jaa tunnustus 11 blogille, joilla on alle 200 lukijaa.


Minusta on aina mukava saada tunnustuksia ja haasteita, mutta aion silti olla heti laiska ja kiertää viimeistä sääntöä. Sen sijaan haastaan kaikki kysymyksistäni innostuvat blogini lukijat vastaamaan niihin joko omassa blogissaan tai kommenteissa.

Ensin omat vastaukseni Kyöstin kysymyksiin: 


1. Jos jostain kummallisesta syystä tarvitset yksityisetsivän palveluksia, palkkaatko Philip Marlowen, Hercule Poirotin vai Kinsey Millhonen?
- Ehdottomasti Hercule Poirotin. Harmaat aivosolut töihin!

2. Onko joku kirjallisuudenlaji tai alaheimo (dekkarit, trillerit, sci-fi, kauhu, romanttinen, goottinen jne) johon et koske kolmen metrin kepilläkään?
- Jokin kirjallisuudenlajit ovat toki mieluisempia kuin toiset, mutta en halua kategorisesti sulkea jotain tiettyä lajia pois. Tai no, Fifty Shades of Gray -sarjan sukulaisineen olen jättänyt suosiolla lukulistojen ulkopuolle. Mutta voisin silti kuvitella lukevani jonkin tyylilajiin kuuluvan kirjan, jos joku minut haastaisi kohtaamaan ennakkoluuloni. Vähän niin kuin lapsille opetetaan ruoasta: pitää ainakin maistaa, ennen kuin voi sanoa, että ei tykkää. 

3. Luetko tietokirjoja huviksesi?
- Luen. 

4. Pitääkö romaanissa olla jokin sanoma?
- Jos tarkoitetaan, että pitääkö romaanin olla syvällinen, niin ei välttämättä. Kepeillä kirjoillakin on paikkansa ja aikansa. 

5. Luetko romaania koskaan eräänlaisena matkakirjana, miljöön ja paikallisen kulttuurin ilmentäjänä?
- Useinkin, tämä on yksi minulle tärkeistä asioista kirjoissa. Minusta on hauska tutustua eri kulttuureihin kaunokirjallisuuden avulla. Kirjallisuus on mielestäni paras (jollei jopa ainoa?) keino kurkistaa toisen ja toisenlaisen ihmisen pään sisään. Viime aikoina olen nautiskellut erityisesti nojatuolimatkoista Afrikassa.

6. Oletko koskaan matkustanut johonkin kaupunkiin tai kylään siksi että olet lukenut siitä kertovan romaanin?
- En, mutta sen sijaan olen valinnut luettavaa sen perusteella, minne olen matkustamassa. 

7. Saako kymmenvuotias lapsi lukea kaiken mitä kirjakaupasta löytyy?
- Kinkkinen kysymys. Toisaalta ajattelen, että lapsen mieli ohittaa kirjoissa sen, jota ei pysty käsittelemään. Mutta toisaalta muistan itse lukeneeni lukioikäisenä (!) kirjan, josta näin painajaisia kuukausia. Enkä nyt ole ihan varma siitäkään, olisiko jo aiemmin mainitty Fifty Shades sopivaa luettavaa kymmenvuotiaalle. Eli vastaan ei saisi kaikkea, mutta aika paljon silti. 

8. Joidenkin mielestä romaani alkaa muuttua taiteeksi vasta kun kirjailija kuvaa päähenkilönsä vastenmielisessä ja luotaantyöntävässä valossa. Onko näin vai saako päähenkilössä olla myös ripaus romanttista sankaruutta?
- Saa olla sankaruutta, hyvettä ja romantiikkaa! Ei ole taiteen pakko olla vastenmielistä. 
9. Pidätkö kirjoista joissa tarina, ihmisten kohtalo jää auki, selittämättä?
- Kyllä, jos kuitenkin annetaan edes jonkinlaisia vihjeitä lukijalle siitä, mihin tarina mahdollisesti voisi jatkua. 

10. Kun valitset romaania luettavaksi (kaupassa, kirjastossa, kaverin hyllystä), tartutko teokseen jossa on alle 144 sivua?
- Kyllä, kelpaa sekä ohuet että paksut kirjat. 

11. Romaaneista on tehty monenlaisia filmatisointeja. Tuleeko mieleesi joku erittäinen onnistunut tai mahdottoman huono elokuvasovitus?
- Muistuu mieleen useitakin hyviä. Pidän esimerkiksi klassikoitten pohjalta tehdyistä pukudraamoista, esimerkiksi Ylpeyden ja ennakkoluulon monet versiot ovat mielestäni hyviä. Muriel Barberyn Siilin eleganssi on myös sovitettu hyvin elokuvaksi. Huonojakin varmasti löytyy, mutta yhtään ei juuri nyt tule mieleen. 




Sitten omat kysymykseni, joihin saa vastata kuka vain: 

1. Oletko joskus lukenut uudestaan jonkin lempikirjasi aikojen takaa ja huomannut, että et enää pidäkään siitä?

2. Millä perusteella valitset matkalukemisesi?

3. Miten tärkeä kirjan kansikuva on lukukokemuksellesi?

4. Luetko erilaista kirjallisuutta lomalla kuin arkena?

5. Onko yöpöydälläsi kirjoja? Mitä?

6. Mitkä 5 teosta kuuluvat mielestäsi ehdottomasti kirjalliseen yleissivistykseen?

7. Ketä kirjallista hahmoa muistutat?

8. Kuinka usein jätät kirjan kesken?

9. Luetko julkisesti? Missä (bussissa, kahvilassa, puistossa, pankissa)?

10. Onko kirjoja, joita sinua nolottaa myöntää lukevasi? 

11. Mitä päättelet ihmisestä kirjahyllyn perusteella?



4 kommenttia:

  1. Hyviä vastauksia ja myös hyviä kysymyksiä! Minun melkein tekisi mieli poimia tämä, koska kysymykset ovat niin hauskoja, mutta juuri vastikään Annan kanssa vastasimme johonkin haasteeseen. Ehkä myöhemmin.:)

    VastaaPoista
  2. Tuo 11. kysymys kolahtaa kohdalle, sillä päättelen aika paljonkin kirjahyllyn perusteella. Yleensä jos menen johonkin uuteen paikkaan (tai yleensä johonkin kylään) niin ensiksi katseeni osuu tauluihin ja kirjahyllyyn. Ne kertovat aika paljon ihmisestä.

    VastaaPoista
  3. Niin hyvät kysymykset, että on tehnyt jo pitkään mieli miettiä vastaukset. Lomalla ehtii! Toivottavasti vielä muutkin vastaavat. Tarjolla on mielenkiinoisia aiheita pohdittavaksi.

    1. Yleensä tunnistan entisistä suosikeista edelleen, mistä olen kirjassa pitänyt ja mikä siinä on viehättänyt, vaikka aika olisikin ajanut niistä jo ohi. Garpin maailman kanssa en oikein enää tunnistanut näitäkään. Ei se aivan kelvoton ollut, mutta en saanut kiinni, miksi olin siitä aikoinaan innostunut.
    2. Koska olen hieman huono keskittymään vieraissa paikoissa ja muiden ihmisten läsnäollessa (matkat usein sisältävät molempia elementtejä), yritän valita ns. varmoja nakkeja. Samasta syystä yritän ehtiä hieman aloittamaan kirjaa kotona, jotta se olisi jo tuttavallinen matkalukeminen. :) Toisaalta matkalle, jolla tiedän varmasti ehtiväni ja haluavani lukea, olen joskus ottanut mukaan myös ainoaksi kirjaksi sellaisen, joka on roikkunut lukulistalla, mutta jäänyt aina muiden jalkoihin, jotta se saisi oikean mahdollisuuden.
    3. Hyvä kansi auttaa kirjaa tulemaan valituksi ja luo lukutunnelmaa. Kansi on tärkeä mielikuvien luomisessa ja joskus on johdattanut tekemään vääriäkin ennakko-oletuksia henkilöistä ja juonesta. En kuitenkaan sanoisi, että kansi lopulta kuitenkaan erityisemmin määrittää itse lukukokemusta. Huono kansi ei pilaa kirjaa eikä hyvä kansi pelasta sellaista, josta en pidä.
    4. Suunnitelmissani luen, oikeasti ehkä en. Ylipäätään luen lomalla enemmän, ehkä siis siksi myös hieman monipuolisemmin.
    5. Säilytän yöpöydällä yleensä vain yhtä tai kahta keskenolevaa. Yöpöytä symboloi kuitenkin kaiketi lukuaikeita, kirjareserviä sekä palauttamista odottavia kirjoja. Sellainen jemma on olohuoneessa. Siellä varastossa ovat ainakin Riikka Pulkkisen Vieras, kaksi Läckbergin dekkaria, yksi tositapahtumiin perustuva kirja Tiibetistä, Andy Mulliganin Roskaa, Katja Ketun Kätilö, Lionel Shriverin Poikani Kevin ja Chimamanda Ngozi Adichien Puolikas keltaista aurinkoa.
    6. Kirjalliseen yleissivistykseen kuuluu ehkä mielestäni enemmän monipuolinen lukeminen, kirjoja eri genreistä, aihepiireistä ja eri aikakausilta, kuin juuri tietyt nimetyt kirjat. Jotten kiertäisi kysymystä, tässä kuitenkin viisi esimerkkiä, joita pidän merkityksellisinä. Khaled Hosseini: Leijapoika (tai joku muu taitava kuvaus kansallisesta tragediasta ja sen vaikutuksista yksilöiden elämään - myös esim. holokausti-aihepiiri kävisi), 1800-luvulle sijoittuvat teos, jossa päähenkilö on nainen (esim. joku Bronten sisarusten tai Austenin teos voisi käydä), J. K. Rowling: joku teos Harry Potter -sarjasta (tai muu esimerkki isosta kirjasarjailmiöstä), J. R. Tolkien: Taru Sormusten Herrasta (joka on itselläni lukematta. Koska muissakin on vaihtoehtoja, varmaan tässäkin on. Edustaa nyt joko fantasiaa tai todella isoa ja tunnettua teosta. Molempiin varmaan löytyy pätevät vaihtoehdot, en nyt vaan keksi sopivia tähän hetkeen), Väinö Linna: Tuntematon sotilas (tai muu Suomen lähihistoriaa käsittelevä teos. Ulkomainen lukija korvatkoon jollain muulla tunnustetulla oman maansa historiaa käsittelevällä.).
    7. Astrid Lingrenin Ronjaan on aina ollut helppo samastua. Yhtä rohkea en ole, mutta muuten tunnen hengenheimolaisuutta .
    8. En kovin usein. Yleensä kesken jäänyt kirja palaa lukulistalle myöhemmin ja saa uuden tilaisuuden.
    9. Olen aika huono keskittymään, jos ympärillä tapahtuu liikaa. Varsinkin äänet haittaavat keskittymistäni paljon. Toisinaan kyllä kulkuvälineissä yritän lukea, mutta yleensä huomaan lukevani samaa kohtaa ties monettako kertaa.
    10. Kyllä mä taidan kirjalliset noloudet aika auliisti myöntää.
    11. Ostan itse niin vähän kirjoja, etten kehtaa paljonkaan kirjahyllyistä päätellä lukumieltymyksiä. Mielenkiinnosta toki kyllä kurkkaan hyllyn sisällön. Enemmän ehkä kuitenkin lukuvinkkien tai keskustelunaiheiden toivossa. Täysin romaaniton tai kokonaan puuttuva kirjahylly kyllä tietenkin johtaa päätelmiin lukuinnosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun vastasit ja vielä näin hienoilla vastauksilla! Ja hyvän viiden kaanonin olit luonut, varsinkin perusteiltaan.

      Poista