torstai 30. toukokuuta 2013

Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa

Vaikutuin talvella Chimamanda Ngozi Adichien esikoisteoksesta Purppuranpunainen hibiskus. Tätä kirjaa olin kuullut ylistettävän vielä esikoista enemmän, joten odotukset olivat korkealla. Ehkä vähän liiankin.

Puolikas keltaista aurinkoa sijoittuu 1960-luvun Nigeriaan. Se kertoo Biafran sodasta, mutta siinä sivussa tai ehkä vielä keskeisemmin ihmisistä, jotka sotaa kokevat. Rakenteellisesti kirja jakautuu kahtia - aikaan ennen sotaa ja sodan kuvaukseen. Väliin jää juonellisesti kiinnostava hyppäys, jossa tapahtui henkilöiden oman elämän kannalta merkittäviä asioita, jotka paljastetaan pikkuhiljaa.

Biafran sodan avaaminen kaunokirjallisuuden keinoin oli minulle kirjan suurin anti. Pakko myöntää (onneksi en varmaan ole ainoa), että ennen kirjan lukemista Biafrasta tuli minulle vain mieleen nälkää näkevät lapset, mutta en oikeastaan tiennyt, mistä siinä oli kyse. Tai edes missä päin Afrikkaa Biafra sijaitsee. Sivistysvaikutus oli siis tällä kirjalla melkoinen. Se innosti myös googlailemaan lisää tietoa Nigerian historiasta.

Mutta tarkimmat rivien välistä lukijat ehkä jo hoksasivat, että tämä kirja ei ollut minulle täysi napakymppi. Pidin siitä kyllä, ja suosittelen sitä ehdottomasti, sujuvaa kerrontaa, kiinnostava historiallinen aihe ja niin edelleen. Mutta samanlaista upeuden tunnetta en tästä saanut kuin Purppuranpunaisesta hibiskuksesta.

Ehkä syynä olivat henkilöt. Niitä on paljon. Tämäkään ei yksistään karkoita minua, pidän usein teoksista, joissa on useita keskeisiä henkilöitä. Tässä kirjassa keskeiset henkilöt edustivat selkeästi eri yhteiskuntaluokkia. Oli Nigerian eliitin jälkeläiset, kaksostyttäret Kainene ja Olana, jotka olivat luonteeltaan ja ulkonäöltään kovin erilaiset. Olanaa kuvattiin kuvankauniiksi, "kiltiksi tytöksi", Kainene taas oli "ruma" ja kovempi luonteeltaan. Olanan rakastettu on vallankumouksellinen Odenigbo, joka haaveilee itsenäisestä Biafrasta. Älykköpiirit kokoontuvat filosofoimaan Odenigbon ja Olannan kotona. Kainenen rakas on englantilainen Richard, joka yrittää kirjoittaa kirjaa ja tuntee itsensä nigerialaiseksi eurooppalaisuudestaan huolimatta. Keskeinen henkilö on myös Ugwu, Odenigbon palvelija, poika pienestä, köyhästä kylästä. Hahmot ovat kiinnostavia, mutta en oikein pääse kehenkään kiinni kunnolla. Ihmissuhteet menevät solmuun monta kertaa, ja julma sota vaikuttaa niihin myös väistämättä.

Välillä tuntui siltä, että kirja olisi kaivannut tiivistämistä, varsinkin ihmissuhdesopan osalta. Ehdin kyllästyä ainakin Odenigbon ja Olannan suhteen kiemuroihin kirjan aikana.

Vaikka valitankin tästä kirjasta, haluan vielä tehdä selväksi, että tämä oli silti hyvä kirja. Olin vain pettynyt odotuksiini nähden. Goodreadsissa annoin silti kirjalle neljä tähteä viidestä, aivan ansaitusti. Ja aion lukea ehdottomasti vielä lisää Chimamanda Ngozi Adichien kirjoja.

PS. Ihana oivalluksen hetki kirjassa oli, kun tajusi mistä kirjan nimi tulee.
PS2: Tiesittekö muuten, että Biafran kansallishymnin melodia oli Sibeliuksen Finlandia?

Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa. Otava, 2009.
Englanninkielinen alkuteos: Half of a Yellow Sun, 2006.
Suomentanut Sari Karhulahti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti