maanantai 8. huhtikuuta 2013

Mia Couto: Flamingon viimeinen lento

Mia Couto: Flamingon viimeinen lento. Like, 2001. 
Portugalinkielinen alkuteos: O Último Voo do Flamingo, 2000.
Suomentanut Sanna Pernu. 

Afrikkalaiseen kirjallisuuteen tutustuessani olen saanut yllättyä iloisesti monta kertaa. Mia Couto onkin suorastaan hilpeä tuttavuus. Mosambikilainen kirjailija jätti minut monta kertaa suu auki hämmästelemään, että mitäs tässä nyt oikein tapahtuikaan. Flamingon lento on iloisen absurdia kerrontaa, maagista realismia, jossa mitä vaan voi tapahtua. Vanha mies ripustaa luunsa puun oksalle yöksi, nuori nainen näyttää vanhukselta, kuolleet seurustelevat edelleen elävien kanssa ja ihmiset räjähtävät itsestään jäljettömiin.

Tarina sijoittuu pieneen mosambikilaiseen Tizangaran kylään. Kylään saapuneet YK:n rauhanturvaajat alkavat yksi toisensa jälkeen räjähdellä ilmaan aivan itsestään, jäljelle jää vain irtonainen penis. Kummallisia tapahtumia saapuu selvittämään YK:n erikoisasiantuntija, italialainen Massimo Risi. Hän joutuu kohtaamaan kylän kaikkine kummallisuuksineen. Henkimaailma ja uskomukset kulkevat rinnan korruption ja poliittisen juonittelun kanssa, ja kirja kasvaa (tulkintani mukaan) symboliseksi kannanotoksi Mosambikin valtion tilasta.

Minulle tuli tästä kirjasta mieleen hieman Gabriel Garcia Marquezin Sadan vuoden yksinäisyys. Flamingon viimeinen lento on kuitenkin mittasuhteiltaan paljon tiiviimpi ja mukavan nopealukuinen. Pidin kirjan surrealistisesta tunnelmasta, ja laitoin lukulistalleni myös Couton toisen suomennetun teoksen, Plumeriaveranta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti