lauantai 16. maaliskuuta 2013

Sarjakuvien parissa

Muutaman viikon ajan lukeminen on jäänyt vähemmälle. Kesken on parikin ihan hyvää kirjaa, mutta ne etenevät hitaanlaisesti. Muutama sarjakuva-albumi on sentään tullut lueskeltua.

Leen Van Hulst: Maitoa ja lunta. Milk and Snow. Turun Sarjakuvakerho, 2012. 
Alkuteos Melk & sneeuw, 2011.
Kääntäjä Elina Ahola. 

Maitoa ja lunta on viehättävä pieni kertomus belgialaisen Leenin vaihto-oppilasvuodesta Suomessa. Tekstit on tähän laitokseen käännetty suomen lisäksi myös englanniksi. Kuvat ovat kauniisti piirrettyjä ja niistä välittyy talvisen Suomen hiljaisuus ja harmaus. Leenin vaihto-oppilasvuoteen kuuluu myös ihastuminen irlantilaiseen Gilliin, vaikka vaikka varsinaista rakkaustarinaa siitä ei synnykään. 
Pidin: rauhallisesta ja kauniista tunnelmasta.

* * *
Jarkko Vehniäinen: Kamala luonto. Zum Teufel, 2010.

Ihan erilaisissa tunnelmissa ollaan Jarkko Vehniäisen Kamala luonto -stripeissä. Monissa lehdissäkin julkaistavassa sarjakuvassa seikkailevat Kärppä ja Ilves, jotka eivät ole aina kilttejä tai korrektejä, mutta silti sympaattisia. Minkäs Ilves tai Kärppä luonnolleen voi. Nämä kaverukset nauttivat pieruhuumorista, kivellä lekottelusta, saalistamisesta ja raatelusta ja tyhmempien eläinten kuten possun ja lampaan kustannuksella vitsailusta. Strippeihin voi tutustua myös Kamalan luonnon omilla nettisivuilla.

* * *



Teksti Mike Carey, kuvitus Glenn Fabry: Neil Gaimanin Neverwhere. Egmont Kustannus , 2007. 
Alun perin julkaissut Amerkissa DC Comics lehtinä Neil Gaiman's Neverwhere 1-9, 2005-2006.
Suomennos Petri Silas.

Kolmas sarjakuva edustaa taas eri sarjakuvatyyliä. Tämä on tällainen pitkä tarina ja synkempi maailma. Mike Carey ja Glenn Fabry ovat sovittaneet Neil Gaimanin romaanin Neverwhere - maanalainen Lontoo sarjakuvaksi. Romaani on alun perin sovitus Gaimanin omasta tv-käsikirjoituksesta - tämä tarina taipuu moneen. Tv-sarjaa en ole koskaan nähnyt, mutta romaanin olen lukenut useampaankin kertaan. Maanalaisen Lontoon synkästi vinksahtanut maailma on kiehtova. 

Sarjakuvasovitus on mielestäni ihan onnistunut. Aluksi piirrosjälki tuntui jotenkin jäykältä, mutta kun siihen tottui, tarina kulki hyvin eteenpäin. Pidin piirtäjän tulkinnasta hahmojen ulkonäöstä. Tiivistykset romaaniin verrattuna olivat hyvin perusteltuja. Sarjakuva toimii myös itsenäisenä tarinana, vaikkei olisi lukenut romaania aiemmin. 


2 kommenttia:

  1. Maitoa ja lunta herätti heti kiinnostuksen ja näköjään kuuluu myös täkäläisen kirjaston valikoimiin. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista