maanantai 4. maaliskuuta 2013

Emma Donoghue: Huone

Lukupiirissämme ehdotettiin luettavaksi Emma Donoghuen kirjaa Huone. Etukäteen en tiennyt kirjasta juuri mitään, edes aihetta, vaikka muistelin, että joku lapsi siinä taisi olla suljettuna johonkin huoneeseen. Aihe ei tuntunut kovin houkuttelevalta, pelkäsin, että kirja on joko turhan ahdistava tai sitten jotenkin sensaationhakuinen.


Pelko osoittautui vääräksi. Kun hain kirjan kirjastosta, istahdin kotiin päästyäni lueskelemaan ensimmäisiä sivuja, tarkoituksena vain vähän vilkaista, miten kirja alkaa. Sitten en tehnytkään sinä iltana muuta kuin luin kirjaa, välillä rystyset valkoisina kansia rutistaen, välillä vähän nyyhkien ja välillä (yllättävää) nauraen ääneen. Oli pakko lukea kerralla kirja loppuun. Vaikka en yleensä täällä blogissani kirjoille tähtiä anna, niin tämä kirja olisi kyllä saanut täydet viisi tähteä minulta.

Kirja kertoo viisivuotiaasta Jackista, joka on elänyt koko elämänsä suljettuna pieneen huoneeseen äitinsä kanssa. He ovat vankeja, mutta Jackille huoneen ulkopuolista maailmaa ei ole olemassa, Huone on maailma ja maailman asukkaat ovat hän ja Äiti. Lapsikertojan näkökulma on mielestäni kirjassa onnistunut ja kiinnostava. Jack rakentaa maailmankuvaansa niillä palikoilla, joita hänellä on, ja kirjan aikana maailmankuva joutuu suureen murrokseen. Vaikka kirjassa päähenkilö onkin hyvin erityisissä olosuhteissa kasvanut lapsi, ainakin minun tuli pohdittua lukiessa myös lapsen kehityksen piirteitä myös yleisemmin.

Emma Donoghue: Huone. Tammi, 2012.
Englanninkielinen alkuteos: Room, 2010.
Suomentanut Sari Karhulahti. 

6 kommenttia:

  1. Kirja oli hyvä, vaikka aihe oli tosi ikävä.

    VastaaPoista
  2. Tämä on kyllä koukuttava kirja, vaikka muutamia lieviä kömmähdyksiäkin kirjaan mahtuu.

    VastaaPoista
  3. Tämä oli minulle sellainen melko hyvä kirja. =D Kaipasin hieman syvempää otetta esim. äidin näkökulmasta.

    VastaaPoista
  4. Minäkin muistan tämän koukuttavana kirjana, mutta ei minullekaan mikään maata mullistava lukukokemus :).

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommenteista! Äidin näkökulmaa ei tosiaan kovin paljon käsitellä, mutta toisaalta pidin ehkä juuri siitä: kirjailija on valinnut näkökulman (lapsen kokemus ja kehitys) ja pysyttelee tarkasti siinä. Monessa kirjassa yritetään käsitellä kaikkea mahdollista, ja tukahdutaan siihen. Välillä tämä tuntui ehkä hitusen epärealistiseltakin (miten ne nyt noinkin täysipäisinä selvisivät tuollaisista kauheista kokemuksista), mutta en olisi synkempänä tätä tarinaa kyllä halunnut lukea.

    VastaaPoista
  6. Minulla tämä kirja odottelee edelleen hyllyssä. Jostain syystä sen lukeminen lykkääntyy koko ajan, kun "luen vielä tämän ja sitten..." ;)

    VastaaPoista