torstai 28. helmikuuta 2013

Olli Jalonen: 14 solmua Greenwichiin

Portugalin matkalle olin Kyllikki Villan lisäksi varannut matkalukemiseksi Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin. Valitsemisperuste matkalukemisessa oli matkustamisen teema ja se, että kirja löytyy omasta kirjahyllystä. Lainakirjoja en halua matkalle raahata.

14 solmua Greenwichiin jatkaakin hyvin Villan aloittamaa (tai oikeastaan teeman aloitti jo Haahtelan Tule risteykseen seitsemältä, siinä matkustellaan ympäri Portugalia) matkustamisen teemaa, vaikka muuten aivan erilaisissa tunnelmissa ollaankin. Tämä kirja tuntui varsinkin aluksi suorastaan oudolta, mutta se ei vähentänyt (päinvastoin) kirjan viehätystä.

Petr Järvi saa opiskeluaikaiselta ystävältään Grahamilta sähköpostin, jossa Graham pyytää häntä osallistumaan erikoiseen kisaan. Tarkoituksena on kiertää maapallo etelä-pohjoissuunnassa nollameridiaania pitkin. Joukkueeseen liittyy myös Grahamin vaimo Isla ja myöhemmin Petrin veli Kari.

Kisaa käydään Edmund Halleyn muistoksi, joten etenemiskeinoja on rajoitettu 1700-luvun vastaaviin - lähinnä matka etenee kävelemällä ja purjehtimalla. Kisan säännöt ovat tiukat ja moninaiset, joukkue on lähestulkoon leikattu irti yhteydestä muuhun maailmaan, sillä esimerkiksi kännyköiden ja muiden käyttö on kielletty. Yhteyskeinona kisan järjestäjiin on mukana kulkeva viestilaite, johon tulee välillä ohjeita rastipisteistä, solmuista, johon joukkueen on käytävä leimaamassa Grahamin ja Petrin kaulassa olevat solmunarut. Eteneminen tapahtuu nollameridiaania kulkevaa kapeaa käytävää pitkin, josta saa poiketa vain kisan järjestäjien erikoisluvalla. Joukkue kulkee vuoden matkan tiiviisti yhdessä, ja matkan rasitus ja tiivis yhdessä olo näkyy ihmisissä ja heidän suhteissaan eri tavoin.

Pääasiallisesti kertojana on Kari, mutta välillä kerronta etenee myös Petrin päiväkirjamerkintöjen tai muiden joukkueen lokimerkintöjen varassa. Silloin tällöin tarinaa kommentoi myös Maariaa puhutteleva kertojanääni - kuka Maaria on selviää kirjan lopussa. Kerronta vaati aluksi totuttelua ja tarkkaa lukua, mutta oli tärkeä osa kirjaa. Varsinkin kirjan alku on jotenkin salaperäinen, melkein epätodellinen. Epätodellinen on tietysti koko kummallinen kisa, hullu yritys, johon varsinkin päättäväinen Graham paneutuu intensiivisellä tarmolla.

Minut tämä kirja vakuutti. Tarinassa on juuri sopivasti outoutta, seikkailua, matkantekoa, mutta toisaalta myös ihmissuhteita ja menneisyyden ja muistojen pohtimista. Matka maailman ympäri on matkaajilleen matka omaan itseen. Ja vaikka rinnalla kulkee toinen tai toisia, on yhteys toisiin silti hetkittäistä, ja maailma huuhtoo erilleen.

Olli Jalonen: 14 solmua Greenwichiin. Otava, 2008. 


2 kommenttia:

  1. Minäkin olin vaikuttunut tämän luettuani, tunnelma on juuri tuollainen kuin kuvaat; salaperäinen ja epätodellinen, siihen jää kiikkiin.

    Toinen juttu mitä rakastan tässä kirjassa liittyy kieleen, olen aina ollut tavattoman viehättynyt karttoihin, navigointiin ja muuhun suunnistamiseen liittyviin sanoihin. Tässä niiden rooli tunnelman osatekijöinä on tärkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pidit myös. Salaperäinen ja epätodellinen ovat tosiaan juuri oikeat sanat kuvaamaan kirjan tunnelmaa. Ja minuakin viehättää suunnistus, kartat ja navigointi :)

      Poista