torstai 31. tammikuuta 2013

Raymond Queneau: Tyyliharjoituksia

Raymond Queneaun Tyyliharjoituksia on minulle tuttu siitä, että olen käyttänyt sitä esimerkkinä luovan kirjoittamisen kursseilla. Koko teosta en ollut aiemmin lukenut, mutta päätin viimein korjata puutteen, kun se kirjastossa sopivasti hyllynkulmalla minulle jutteli.

Kirjan idea on tämä. On pieni, yksinkertainen tarina, tai oikeastaan huomio, muistiinpano, sillä tarinassa ei tapahdu kovin paljon. Kertoja on ruuhkaisessa bussissa, huomaa nuoren miehen, jonka pitkään kaulaan ja omituiseen hattuun kiinnittää huomiota. Mies syyttää toista matkustajaa tönimisestä, ja menee istumaan vapautuvalle paikalle. Myöhemmin kertoja näkee saman miehen toisaalla, hänen seurassaan on ystävä, joka kehottaa miestä ompelemaan napin ylemmäs. Tämä teema toistetaan 99 kertaa eri tavalla.

Tyyliharjoituksia ei todellakaan sovi lukijalle, joka kaipaa kirjalta ehdottomasti hyvää tarinaa. Sitä tässä ei ole. Mutta lukija, joka nauttii tekstin muodosta, rytmistä ja kielellä leikittelystä, voi saada tästä paljon irti. Minä ainakin nautin kovasti. Tyyleistä löytyy vaikka mitä, osa on helpommin ymmärrettävissä, osa näyttää ensi silmäyksellä siansaksalta (esimerkiksi silloin, kun kaikki ensimmäiset tavut on jätetty pois.) Tätä kirjaa voisi mainiosti lukea myös selaillen, mutta toisaalta peräkkäiset tyylit liittyivät usein toisiinsa ja täydensivät toisiaan, joten itse sain tästä kirjasta eniten irti juuri kokonaisuutena.

Raymond Queneau: Tyyliharjoituksia. Otava, 1991.
Ranskankielinen alkuteos: Exercises de style, 1947. 
Suomentanut Pentti Salmenranta.

4 kommenttia:

  1. Kiitos vinkistä! Täytyypä ehdottomasti ottaa selailtavaksi! :-)

    VastaaPoista
  2. Huh! Varmaan ollut mielenkiintoista suomennettavaakin. :) Pitänee perehtyä asiaan jossain vaiheessa. Queneau on muutenkin kiinnostanut siitä lähtien, kun huomasin Iris Murdochin omistaneen yhden kirjansa hänelle.

    VastaaPoista
  3. Erinomainen kirja, joskin myönnän että aika nopeasti kirjaa alkoi lukea nopeammin selailemalla, että tällä kertaa tehdään näin ja seuraavalla sivulla noin, sen sijaan että olisin tiukasti lukenut joka rivin...
    Mutta tekstit tosiaan linkittyvät toisiinsa ja moni toimii juuri siinä kontekstissa ennemmin kuin irrallisina pätkinä. Samalla tehden tästä kirjasta sellaisen että sitä ei ehkä edes tarvitse lukea kokonaan että sen on lukenut kokonaan.

    VastaaPoista