maanantai 21. tammikuuta 2013

Noora Shingler: Marjoja & maskaraa

Noora Shingler: Marjoja ja maskaraa. Kuinka hylkäsin turhat ruoka- ja kosmetiikkakemikaalit. Atena, 2012.

Vähemmän kemikaaleja, enemmän hyvää oloa. Siinä tiivistettynä Noora Shinglerin kirjan keskeinen viesti. Kirja on oikeastaan jatkoa Kemikaalicoctail-blogille, jossa Shingler on kirjoittanut mm. näistä teemoista.

Marjoja & maskaraa jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäinen käsittelee ruokaa ja toinen kosmetiikkaa. Ensimmäisessä osassa Shingler kertoo omasta ruokavaliomuutoksestaan ja siitä miten se on vaikuttanut hänen hyvinvointiinsa, kosmetiikkaosuudessa hän tuo esille, miksi kannattaa miettiä, mitä iholleen ja päähänsä pistää. Kirja on täynnä vinkkejä tyylikkääseen ekoiluun.

Shinglerin ruokavaliomuutos alkoi selittämättömistä vatsavaivoista, joihin lääkärit tarjosivat syyksi stressiä. Vatsavaivat kuitenkin loppuivat uuteen ruokavalioon, jossa Shingler jätti pois vehnän, sokerin, hiivan ja lehmänmaidon. Lihaakaan hän ei syö kuin satunnaisesti. Siinä sivussa huomio kiinnittyi myös siihen, kuinka paljon turhaa huttua me syömmekään aivan huomaamatta: lisäaineita, torjunta-aineita, antibioottijäämiä jne. Shingler liputtaakin vahvasti luomun ja mahdollisimman vähän prosessoidun ruoan puolesta.

Ruokaosuus on kirjoitettu selkeästi ja kiinnostavasti. Keskellä kirjaa on myös muutama Shinglerin luottoresepti, joista aioin kokeilla ainakin mainiota myslireseptiä.

Kirjan loppupuoli käsittelee kosmetiikkaa. Tämä on rakenteellisesti mielestäni sekavampi kuin ruokaa käsittelevä alkupuoli, mutta se johtuu varmasti ainakin osittain siitä, että kosmetiikan maailma ei ole helppoa. Ainesosia on lukemattomasti, ja yleisessä käytössä on paljon sellaisiakin, joita oikeastaan kannattaisi todellakin välttää.

Nyt joku varmaan tuhahtelee siellä, että syödä on pakko, mutta pakkoko sitä on naamaansa pakkelia pistää. Totta toki, mutta meikit eivät suinkaan ole ainoa kosmetiikkaa, mitä käytämme. Aika harva viitsii kokeilla elämää ilman shampoota (jos haluaa kokeilla kannattaa googlata no poo),deodoranttia tai hammastahnaa. Kosteusvoiteet ja aurinkorasva kuuluvat varmasti aika monella myös vakiovarustukseen. Osa kosmetiikan ainesosista on muuten sellaisia, että ne ovat meille harmittomia, mutta niillä on aika ikäviä vaikutuksia ympäristöön...

Olen jo muutaman vuoden tehnyt siirtymää luonnonkosmetiikkaan. Joiltain osin se on helppoa, toisilta vaikeampaa. Shampoosta on hyvä aloittaa: mielestäni luonnonkosmetiikkashampoot pitävät hiukset paremmassa kunnossa kuin tavisshampoot. Lempparini on Flow-kosmetiikan (entinen Vihreä kosmetiikka) shampoopala - siitä ei jää edes turhaa pakkausjätettä. Olen tykännyt myös Laveran ja BeSaven shampoista. Muotoilutuotteita käytän tosi vähän, joten niistä minulla ei ole juuri kokemusta, mutta kampaajani (käyn ekokampaamossa) käyttää hurjan hyvää hiuslakkaa, josta en kuitenkaan muista merkkiä...

Olen siinä erittäin harvinainen suomalainen nainen, että en ole koskaan värjännyt hiuksiani. En edes ottanut raitoja tai muuta, pää on ollut aina luonnontilainen. Tästä ratkaisusta olen viime aikoina ollut erityisen tyytyväinen, kun hiusvärien aiheuttamat allergiset reaktiot ovat nousseet puheeksi. Melkoista myrkkyä nuo aineet. Tiesittekö muuten, että hiusväriä ei ole yhtään sen vähemmän haitallinen, vaikkei se sisällä ammoniakkia, oikeastaan päinvastoin? Ja että vaalentaminen on oikeastaan turvallisempaa (vaikka hiusten kunnolle rankempaa) kuin tummaksi värjääminen? Ja että hennaväreillä saa aikaan muitakin sävyjä kuin punaista? Itse vakuutuin kirjan hiusväriosuudesta niin, että en varmasti pistä mitään synteettistä väriä koskaan päähäni. Jos joskus tulee pakottava tarve muuttaa hiusten väriä, turvaudun hennaväreihin, mutta toistaiseksi olen aivan tyytyväinen omaan vaaleanruskeaan kuontalooni. Hiusvärien myrkkyihin kehotan kuitenkin kaikkia hiuksiaan värjääviä tutustumaan huolella. Alleginen reaktio voi tulla myös yllättäen, tutusta aineesta jota on käyttänyt jo vuosia - ja se voi olla raju.

Ratsasin tätä postausta varten meikkipussini ja tulos oli tällainen.

Tämän verran löytyi luonnonkosmetiikkaa:


Tämän verran tavallista kosmetiikkaa:


Suosin näköjään Lumenea. En ole muuten mitenkään ahkera meikkaaja, useammin lähden aamulla ovesta ulos meikkaamattomana kuin meikattuna.

Ylemmässä kuvassa kuvassa on siis luonnonkosmetiikkaa: Barefaced Beautyn mineraalimeikkejä: meikkipohja, viimeistelypuuteri ja poskipuna. Nämä ovat ihan huipputuotteita! Aluksi tuntui hassulta korvata meikkivoide puuterimuotoisella aineella, mutta mineraalimeikkipohja on ehdottomasti paras kosmetiikkatuote, mitä olen koskaan käyttänyt. Se on kevyt, luonnollinen ja peittävä. Suosittelen! Lisäksi kuvasta löytyy Benecosin huulikiilto ja Couleur Caramelin rajauskynä. Näihin en ole ollut ihan niin tyytyväinen: huulikiilto on jotenkin tahmea ja rajauskynä tuhraa.

Alakuvassa sitten enimmäkseen Lumenea ja muutama muu tuote. Meikkivoide ja puuteri ovat väistyviä tuotteita, pitää vain käyttää ne loppuun, Barefaced Beautyn tuotteet korvaavat ne. Mutta hyvää luonnonkosmetiikkaripsiväriä en ole vielä löytänyt (tosin en ole vielä montaa testannutkaan...) En muista mitä testasin, mutta se varisi jo uutena poskille.

Vielä muutama sana siitä mielestäni vaikeimmasta luonnonkosmetiikalla korvattavasta tuotteesta: deodorantista. Kun on tottunut alumiinideodoranttien pomminvarmaan suojaan, tämä on hankalaa. Olen testannut monenlaista, vaihtelevalla menestyksellä. Jotkut eivät toimi ollenkaan, toiset jonkin verran. Jotkut kehuvat kookosöljyä, tuota kosmetiikan moniottelijaa, mutta minä en ole ihan lämmennyt sille. Ostin viikonloppuna Ruohonjuuresta Mádaran dödön, joka ensi kokeilujen perusteella vaikuttaa aika hyvältä tuotteelta. Samalla ostosreissulla tarttui muuten mukaan Mádaran käsirasva, josta tuli hetkessä suosikkini. Pehmeät kädet, imeytyy hetkessä, hyvä tuoksu!

Marjoja & maskaraa muuten yllätti minut tiedoilla aurinkovoiteista: ne eivät välttämättä olekaan niin hyvä juttu. Jotkut tutkimukset ilmeisesti jopa väittävät, että aurinkovoiteet saattaisivat olla haitallisempaa kuin itse aurinko. Lisäksi ne saattavat estää D-vitamiinin saamista auringosta. Voi ei, mitä tässä nyt oikein pitäisi tehdä? Pitkähihainen paita päälle ja varjoon istumaan? En kyllä ole mikään auringonpalvoja, ja istun mieluummin siellä varjossa kuin otan aurinkoa, mutta palan tosi herkästi, yleensä vähintään kerran kesässä.

Marjoja & maskaraa on oiva tietopaketti, jossa on paljon konkreettisia vinkkejä. Se osoittaa, että ekoilun ei tarvitse olla kovin hankalaa, ja että tyylikkyydestä ei tarvitse luopua ekoilusta huolimatta. Ympäristön hyvinvointi kulkee aika usein myös oman hyvinvoinnin kanssa käsikädessä. Kirjan kirjoitustyyli on kepeä, blogimainen. Välillä puhekieliset ilmaisut kävivät vähän ärsyttämään, mutta toisaalta se on kirjoittajan oma, tunnistettava tyyli.

Tällä kirjalla nousen Kansankynttiläin kokoontumisajot -haasteessa valaistumisen ensimmäiselle tasolle eli sytkäriin. Kategorian valinnassa oli hieman vaikeuksia, olisin kaivannut tälle kategoriaa "Terveys ja hyvinvointi", mutta sijoitin sen nyt kategoriaan "Luonto ja ympäristö".

10 kommenttia:

  1. (Turhat) kemikaalit ovat askarruttaneet muakin jo jonkun aikaa ja näistä jutuista kärryille pääseminen tuntuu välillä todella monimutkaiselta. Olen esimerkiksi vähän aikaa koettanut vältellä pesuaineita joissa on parabeeneja, sillä lueskelin kaikennäköistä niiden terveysvaikutuksista, mutta sitten taas kuulin ja luin niitä kovasti puoltavaa juttua. Tuntuu, että yhtenä päivänä vannotaan jonkun nimeen ja seuraavana päivänä sanotaan, että tuo juttu onkin ehkä pahinta mitä voi ikinä kokeilla. Eli otapa näistä nyt sitten selvää. :( Pidän vielä itseäni melko lähdekriittisenä lukjana, eli ihan mitä tahansa iltapäivälehden artikkelia en ota vakavasti...

    Tämä teos voisi toimia ihan hyvänä jatkolukemisena minulle aiheeseen. Toisaalta vähän myös jännään tuota kosmetiikkaosiota, sillä se on totta puhuen asia, josta pelkään että tieto lisää tuskaa. Minäkään en värjää hiuksiani, mutta tykkään meikata ja käyttää kaikenmaailman voiteita ja hajuvesiä... Välillä aina intoudun luonnonkosmetiikasta, mutta huomaan palaavani vanhoihin tuttuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tieto lisää tuskaa, ja kosmetiikkapuoli on vielä mielestäni melkoinen tiedon ja tietämättömyyden viidakko. Ja yhtenä päivänä hyvä juttu onkin toisena päivänä vaarallinen... Minusta luonnonkosmetiikan yksi hyvä puoli on se, että siinä käytetään vähemmän ainesosia. Mutta tämä kirja on tosiaan ihan hyvää lukemista aiheesta.

      Poista
  2. Tämä oli inspiroiva kirja! Itse olen jo pitkään karsastanut lisäaineita ruoassa ja olen aika tarkka, mitä kaupassa koriin päätyy. Meillä pestään niin vaatteet, tiskit kuin itsemmmekin luonnollisin pesuainein. Ja itseasiassa minäkin käytän tuota Madaran deodoranttia! Se on ihan ok, mutta etsiskelen vieläkin parempaa. Uskon sen löytyvän.

    Luonnonkomestikassa on se ongelma, että monet kokeilee jotain tuotetta, kun se ei toimi, niin tunnutaan tuomitsevan koko luonnonkosmetiikka. En ymmärrä sitä, sillä eihän kaikki luonnonkosmetiikka kaikille sovi - samahan se on "tavallisten" meikkienkin kanssa. Täytyy vain kokeilla kunnes sopiva löytyy.

    Mutta tämä on kyllä kirja, jota voi suositella kenelle tahansa. Niin asiaan perehtyneelle kuin ihan vasta-alkajallekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Olen kokeillut huonoja luonnonkosmetiikkatuotteita, loistavia luonnonkosmetiikkatuotetteita ja ihan tavallisia. Ja sama pätee myös siihen tavalliseen kosmetiikkaan.

      Poista
  3. Kiitos tuosta Flow-kosmetiikan shampoopalavinkistä. Käytän Lushin shampoopalaa mutta tuota voisin kokeilla seuraavaksi. Lushan ei ole mitään täyttä luonnonkosmetiikkaa, joten veikkaan, että tuo Flow:n pala on kenties ympäristöystävällisempi.

    Minulla tämä kirja oli kerran lainassa, mutta en saanut sitä luettua. Tekstiä on niin hirveästi, että en saanut sitä tarvottua. Nyt kyllä haluttaisi kokeilla uudestaan tämän lukemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Flow on jopa luomua. Lushia en kokeillut, mutta lueskelin juuri postauksiasi sen dödöpalasta. Ehkä täytyy kokeilla sitä, jos tuo Mádaran dödö ei pelitä. Ja olisi hienoa päästä eroon purkista! Olen kokeillut joskus niitä mineraalikivideodorantteja, mutta ne eivät toimi minulla.

      Poista
  4. Mua vähän ärsyttää Shinglerin vouhkaava tyyli, mutta blogia tulee kuitenkin luettua ja kirja myös.

    Kannattaa googlailla ahkerasti, kun etsii sopivia luonnonkosmetiikkatuotteita, ainakin omalle kohdalle on osunut niin paljon huteja, että siitä on ekologisuus kaukana.
    Dödöistä minäkään en ole löytänyt yhtä ylitse muiden, ne tuppaavat pettämään sitten, kun tuote on lopuillaan. Urtekramit ovat olleet ihan ok ja Born to Bion ruusudeodorantti pelitti tosi hyvin, kunnes teki viime metreillä saman tempun kuin muutkin dödöt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, luonnonkosmetiikankaan yletön ostaminen ei ole kovin ekologista. Urtekramin dödöä minäkin olen kokeillut, ja se tosiaan toimi aluksi ihan hyvin, mutta alkoi sitten pettää.

      Poista
  5. Postaus -ja varmasti sen pohjalla oleva kirjakin- pistää ajattelemaan. Olen meikannut ja värjännyt hiuksia vuosikaudet, monesti mietin mitä kaikkea niistä kertyykään elimistööni... Tämä kirja pitäisi selvästi lukea!

    VastaaPoista