keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Leo Tolstoi: Anna Karenina (1877)

Viimeinkin tämä on luettu! Aloitin muistaakseni elokuussa. Tai oikeastaan jo pari vuotta sitten, mutta elokuussa päätin, että kirja on ollut niin kauan kesken, että aloitan sen uudestaan alusta. Jostain syystä lukeminen meinasi hyytyä juuri samaan kohtaan kuin ensimmäiselläkin kerralla, siihen kun Anna on paljastanut uskottomuutensa miehelleen. En tiedä miksi, sillä pidin kirjasta eikä se ollut minusta mitenkään erityisen vaikealukuinen.

Minulle tuli monta kertaa lukemisen aikana mieleen, että tämä on kuin tutkielma rakkaudesta. Tolstoi esittelee lukijalle useamman pariskunnan, joiden rakkauden kehittymistä ja sen seurauksia hän sitten tarkastelee. Anna Karenina ja kreivi Vronski ovat esimerkki intohimoisesta mutta traagisesta rakkaudesta, Levin ja Kitty taas se onnellinen pariskunta.

Anna tulee Pietarista Moskovaan veljensä Stivan luo rauhoittelemaan tämän vaimoa Dollya, joka on saanut tietää miehensä uskottomuudesta. Anna pelastaa tilanteen, ja vakuuttaa Dollyn siitä, että on vain jatkettava tästä. Vierailun aikana järjestetään juhlat, joissa on myös Dollyn sisko Kitty, jota liehittelee hurmuri kreivi Vronski. Kitty odottaa Vronskilta kosintaa, ja antaa sen vuoksi rukkaset Stivan ystävälle Konstantin Levinille, joka on syvästi rakastunut Kittyyn. Vronski rakastuu kuitenkin naimisissa olevaan Annaan, unohtaa Kittyn ja seuraa Annaa Pietariin. Anna yrittää ensin vastustella Vronskin vokottelua, mutta huomaa itsekin lopulta rakastuneensa ja ryhtyy suhteeseen tämän kanssa.

Kuten jo tästä huomaa, juoni on oikeastaan melkoista saippuaoopperaa. Se ei sinänsä haittaa, sillä henkilöt ovat kuitenkin uskottavia ja heidän reaktioitaan ja ajatuksiaan kuvataan tarkasti ja hyvin. Ihmissuhdesopan välissä pohdiskellaan välillä yhteiskunnallisia tai filosofisia kysymyksiä, kuvataan maalaiselämää tai metsästysretkeä. Tiivistä, reippaasti etenevää juonta kaipaaville tässä saattaa olla liikaa sivupolkuja ja lillukanvarsia, mutta minä nautin niistä kovasti.

Anna Kareninasta riittäisi varmasti vaikka kuinka paljon kirjoitettaa ja pohdittavaa, mutta minä tyydyn nostamaan esille muutaman ajatuksen.

Naisen ja miehen aseman erilaisuus tuodaan hyvin esille. Stivan uskottomuutta vaimolleen ei pidetä juuri minään, vaan vaimon oletetaan hyväksyvän sen "luonnollisena". Annan uskottomuus on kuitenkin skandaali, ja pidätään kummallisena, että hänen miehensä ei haasta rakastajaa kaksintaisteluun. Kun Anna asuu Vronskin kanssa, vaikkei ole eronnut, hän on huono nainen ja häntä hyljeksitään seurapiireissä. Vronskin asemaan se ei kuitenkaan juuri tunnu vaikuttavan. Vronskin äiti syyttää Annaa siitä, että tämä houkutteli hänen poikansa turmioon, vaikka oikeastaan Vronski oli se, joka vonkaamalla vonkasi Annan suhteeseen ja tuhosi näin Annan elämän. Kaksinaismoralismi kukoistaa myös muuten: Vronskin ja Annan suhdetta ei olisi juurikaan paheksuttu seurapiireissä, jos Anna ei olisi päätynyt jättämään miestään. Kunhan kulissit pysyvät pystyssä, niiden takana voi tehdä mitä vaan.

Levin on monin tavoin idealistinen ja kunnollinen, ja Tolstoi onkin tainnut kirjoittaa häneen paljon omia ajatuksiaan ja filosofiaansa. Levinin ja Kittyn rakkaustarina on alun ongelmista huolimatta kaunis ja auvoinen, kun taas Vronskin ja Annan kiihkeästi alkanut suhde päättyy traagisesti.

Kokonaisuudessa pidin Anna Kareninasta. Se oli monipuolinen kirja ja ihmiskuvaus oli mielenkiintoista. Seuraavaksi pitäisi varmaan sitten tarttua Sotaan ja rauhaan.

Leo Tolstoi: Anna Karenina, 1877. Suomentanut Eino Kalima. 


6 kommenttia:

  1. Anna Karenina on upea! Minusta juuri tuo Tolstoin ihmiskuvaus on kirjassa parasta - Anna on kenties upein miehen koskaan kirjoittama naishahmo. Hienoa, että pidit ja aloitit kirjan uudelleen.

    Tolstoi inhosi vanhempana aikansa seurapiirielämän tekopyhyyttä. Hänellä oli myös sangen vaikea suhde vaimoonsa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä hienoa, miten Tolstoi miehenä pääsee Annan ajatuksiin ja tunteisiin kiinni. Myös muiden hahmojen kuvaus on taitavaa.

      Poista
  2. Hyvä bloggaus, hienoa, että pääsit loppuun asti.

    Olen itsekin lukenut teoksen ja blogannut.

    Koska olen mies minulle tuli olo, että Annassa oli kaikki vialla, rutisi ensimmäisessä avioliitossa, kitisi toisessa, ei ottanut vastuuta teoista, tunteistaan eikä edes omasta lapsestaan, teki vain itsekkäitä ratkaisuja.

    Sen lisäksi kyllä myös miehistä osa oli kansankielellä sanottuna "porsaita".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kyllä näkökulmasi Annaan, itsekin joissain kohdin ärsyynnyin Annaan. Mutta mielestäni hänessä oli myös toinen puoli ja olennaista oli myös Annan asema - hän ei ollut vapaa tekemään mitä tahansa. Ja Anna on minusta hahmona kiinnostava myös siksi, että ei ollut todellakaan täydellinen.

      Poista
  3. Minäkin olen jo kauan aikonut lukea tämän, mutta en ole toistaiseksi päässyt edes alkuun. Uusi elokuvaversiokin kiinnostaisi, ehkä saisin siitä kipinän tarttua Tolstoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä vaan kipinää ottamaan, tämä on mielestäni kyllä lukemisen arvoinen.

      Poista