maanantai 31. joulukuuta 2012

Haaste: Afrikan tähti 2013

Tervetuloa Afrikan tähti -haasteen pariin ja matkaseuraksi nojatuolimatkalle Afrikkaan!

Nyt jäävät uuden vuoden puolelle kirjavuoden koonti, haasteyhteenvedot ja viimeisten tänä vuonna lukemieni kirjojen kommentointi, sillä muutama viime päivä on mennyt tätä näpertäessä. Tervetuloa tutustumaan ihan ensimmäiseen Kirjoista-blogin haasteeseen!

Menneenä vuonna tuli valloitettua Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Olen hieman kuulostellut, julistaisiko joku täksi vuodeksi haasteen Afrikan kirjalliseen valloittamiseen, mutta koska sitä ei kuulunut, niin päätin tarttua tähän itse. Suunnitelin ensin haastetta, jossa "luetaan vain mahdollisimman monta kirjaa" ilman sen kummempia sääntöjä tai kategorioita. Olen kuitenkin huomannut, että näennäisestä rentoudestaan huolimatta tällaiset haasteet ahdistavat minua. Milloin haaste on suoritettu?  Itseäni ja muita suorituskeskeisiä ihmisiä varten kehittelin säännöstön, josta pitäisi löytyä sekä helppoja että haastavia suoritustasoja. Ensimmäisen pelimerkin saa jo kolme kirjaa luettuaan, mutta merkkien keräämistä voi jatkaa niin pitkään kuin haluaa.
Tule mukaan pelaamaan Afrikan tähteä!


Tavoitteena on lukea mahdollisimman paljon ja monipuolisesti afrikkalaista ja Afrikasta kertovaa kirjallisuutta. Haasteeseen hyväksytään sekä tieto- että kaunokirjallisuus. Kirjallisuuden tulee joko käsitellä tai sijoittua Afrikkaan tai olla afrikkalaisen kirjailijan tuotantoa. Afrikka jaetaan maantieteellisesti viiteen alueeseen (Itä-Afrikka, Keskinen Afrikka, Pohjois-Afrikka, Etelä-Afrikka, Länsi-Afrikka). Haasteessa kerätään kirjoja näiltä eri alueilta. Afrikan valtiot on lueteltu alueittain alempana.

* * * * * * * *

Kerää jalokiviä - 
Luettujen kirjojen ja valloitettujen alueiden mukaan saadaan mukaan jalokiviä seuraavasti.

Topaasi - 3 kirjaa vähintään kahdelta alueelta
Smaragdi - 5 kirjaa vähintään kolmelta alueelta
Rubiini - 10 kirjaa vähintään neljältä alueelta
Afrikan tähti - 15 kirjaa, kirjoja kaikilta alueilta

Jalokivisarjan lisäksi voit ansaita myös hevosenkengän: 

Hevosenkenkä - Hevosenkenkä on suoritettu, jos luet vähintään kolme kirjaa ja lähdet liikkeelle joko Tangerista (esim. Mohamed Choukri: Paljas leipä tai Tahar ben Jelloun: Tyyntä Tangerissa) tai Kairosta (esim. Robert Irwin: Tuhannen ja yhden yön painajainen; Naquib Mahfouz: Kairo-trilogia: Palatsikatu, Intohimon palatsi, Sokerikuja; Sanna Negus: Pidä hunnustasi kiinni, Fatima!; Alaa al-Aswani: Yacoubian-talon tarinat). Tanger- tai Kairo-kirjan ei välttämättä oikeasti tarvitse olla ensimmäinen hevosenkenkää varten lukemasi kirja. Päätä itse kuinka tiukka haluat tässä olla.

Hevosenkenkä on jalokivisarjasta erillinen merkki, eikä siihen voi lukea hyväksi jalokiviä varten luettuja kirjoja. Koko jalokivisarjan ja hevosenkengän saadakseen on siis luettava 18 kirjaa. Jalokivisarjan ei tarvitse kuitenkaan olla suoritettu ennen hevosenkengän suorittamista, vaan voit halutessasi suorittaa vaikka pelkän hevosenkengän. Vielä esimerkki: topaasin ja smaragdin saat kerättyä lukemalla viisi kirjaa; topaasia ja hevosenkenkää varten pitää lukea yhteensä 6 kirjaa.

Voit jatkaa jalokivijahtia 18 kirjan jälkeenkin ja kerätä topaaseja, smaragdeja, rubiineja ja hevosenkenkiä niin paljon kuin haluat. Afrikan tähtiä voi kuitenkin suorittaa vain yhden.

:* * * * * * * * *

Afrikan tähteä voi pelata koko ensi vuoden, eli haasteaika on 1.1.2013 - 31.12.2013.
Osallistumalla saa tietenkin iloa ja elämyksiä, mutta saatanpa arpoa kaikkien vähintään yhden pelimerkin keränneiden kesken jonkun pienen palkinnon haasteajan päätyttyä.

Kannattaa lukea haasteen pohjalle tämä juttu.

* * * * * * * * * 

Alueet ja Afrikan valtiot. Tietolähteenä on ollut lähinnä Wikipedia, joten korjauksia mahdollisiin virheisiin kommentteihin, kiitos!


Itä-Afrikka
Burundi
Komorit
Djibouti
Eritrea
Etelä-Sudan
Etiopia
Kenia
Madagaskar
Malawi
Mauritius
Mayotte (Ranska)
Mosambik
Réunion (Ranska)
Ruanda
Seychellit
Somalia
Tansania
Uganda
Sambia

Keskinen Afrikka
Angola
Kamerun
Keski-Afrikan tasavalta
Tsad
Kongon tasavalta
Kongon demokraattinen tasavalta
Päiväntasaajan Guinea
Gabon
São Tomé ja Príncipe

Pohjois-Afrikka
Algeria
Egypti
Libya
Marokko
Sudan
Tunisia
(Länsi-Sahara)

Etelä-Afrikka
Botswana
Lesotho
Zimbabwe
Namibia
Etelä-Afrikka
Swazimaa

Länsi-Afrikka
Benin
Burkina Faso
Kap Verde
Norsunluurannikko
Gambia
Ghana
Guinea
Guinea-Bissau
Liberia
Mali
Mauritania
Niger
Nigeria
Saint Helena (Britannia)
Senegal
Sierra Leone
Togo

* * * * * * * * * 

Näillä pääset alkuun (enimmäkseen kaunokirjallisuutta): 
Alaa Al-Aswani: Yacoubian-talon tarinat (Egypti)
Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuran punainen hibiskus; Puolikas keltaista aurinkoa; Huominen on liian kaukana (Nigeria)
Alexander McCall Smith: Mma Ramotswe -kirjat (Botswana)
Aminata Sow Fall: Kerjäläisten lakko (Senegal)
Pepetela: Koiran tarina (Angola)
Nuruddin Farah: Perhesalaisuuksia (Somalia)
Moses Isegawa: Abessiinialaiset kronikat (Uganda)
Ngugi wa Thiong'o: Variksen velho (Kenia)
Chinua Achebe: Kansan mies (Nigeria)
Ayi Kwei Armah: Mistä meille tämä armo? (Ghana)
Marima Bâ: Pitkä kirje (Senegal)
Leah Chishugi: Pitkä matka paratiisiin (Ruanda)
Buchi Emecheta: Nnu Egon tarina (Nigeria)
Maraire Nozipo: Tyttäreni Zenzele (Zimbabwe)
Ama Ata Aidoo: Muutoksia (Ghana)
Petina Gappah: Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta (Zimbabwe)
Amos Tutuola: Palmuviinijuoppo ja hänen kuollut palmuviininlaskijansa (Nigeria)
André Brink: Valkoinen kuiva kausi (Etelä-Afrikka)
Ken Saro-Wiwa: Vankilapäiväkirja (Nigeria)
Nobel-kirjailijoita:
Wole Soyinka (Nigeria)
Naguib Mahfouz (Egypti)
Nadine Gordimer (Etelä-Afrikka)
J. M. Coetzee (Etelä-Afrikka)


Lisää luettavaa:
Afrikkalaista kirjallisuutta 
Tämän linkin takaa löytyy hyvä luettelo afrikkalaista kaunokirjallisuutta.

Vinkkejä hyvistä Afrikka-aiheisista tietokirjoista otetaan vastaan.

Täsmennys sääntöihin 11.2.2013:
Yhdestä kirjasta voi saada yhden pisteen. Kirjat, joissa liikutaan useissa maissa tai jotka käsittelevät Afrikkaa yleisemmin, voi sijoittaa haluamalleen alueelle tai listata erikseen "yleisesti Afrikkaa käsittelevät kirjat" otsakkeen alle. Esimerkiksi Afrikan tähden suorittamiseen vaaditaan 15 kirjaa, joiden joukossa on kirjoja kaikilta viideltä alueelta. Tämähän tarkoittaa sitä, että 10 kirjaa voi olla sellaisia, jotka käsittelevät Afrikkaa yleisemmin.

perjantai 28. joulukuuta 2012

Marie Phillips: Huonosti käyttäytyvät jumalat

Antiikin jumalat kimppakämpässä nykypäivän Lontoossa. Artemis ulkoiluttaa koiria, Afrodite myy puhelinseksiä ja Dionysos pitää kapakkaa. Hilpeää ja hervotonta? No jaa, ei nyt sentään. Pikainen kertauskurssi antiikin tarustoon tämä kyllä oli. Ja kyllä tämä yhden päivän joululomalla viihdytti, mutta jotenkin jäi vähän latteaksi. Kirjassa käydään Manalassa ja pelastetaan maailma. Mielestäni esimerkiksi kotimainen Huorasatu onnistui persoonallisemmin antiikin taruston siirtämisessä nykypäivään.

Marie Phillips: Huonosti käyttäytyvät jumalat. Bazar, 2009.
Alkuteos: Gods Behaving Badly, 2007.
Suomentanut Titia Schuurman

torstai 27. joulukuuta 2012

Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti ja eräs toinen haaste

Koska loppuvuoden lukusuunnitelmissa ei ole enää kotimaista kirjallisuutta, pidän pienen loppukatselmuksen tähän Sonjan lukuhetkien mainioon haasteeseen. Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahdissa oli tarkoitus lukea mahdollisimman paljon ja monipuolisesti kotimaista kirjallisuutta. Minulle haasteessa tosin ei henkilökohtaisesti ollut niinkään kysymys siitä, että saisin itseni tarttumaan kotimaiseen kirjallisuuteen, sillä luen sitä erittäin mielelläni, vaan siitä, että halusin vuoden verran tarkkailla, kuinka paljon kotimaista kirjallisuutta oikein tuleekaan luettua.

Yhteensä vuonna 2012 luin 48 kotimaista teosta, jotka ovat tuossa alla listattuna haasteen kategorioihin. Suurimmasta osasta myös bloggasin, blogissa käsittelemättä jäi Tie Myrskyluodolle (ajattelin kirjoittaa tästä sitten, kun olen lukenut koko kirjasarjan), Muumit sarjakuvaklassikot I, II ja III (samoin yhteispostaus ajatuksissa myöhemmin) ja Kaisa Neimalan & Jarmo Papinniemen Lukukirja (sain loppuun viime viikolla, postaus luvassa todennäköisesti uuden vuoden puolella).




Määrällisesti eniten tuli luettua mieskirjailijoiden teoksia 2000-luvulta. Suorittamatta jäivät mieskirjailijoiden teokset ennen 2000-lukua (tähän olisi tietysti voinut laittaa Kiannon Punaisen viivan, mutta halusin listata sen klassikoksi), lastenkirjallisuus (tästä olin hieman hämmentynyt - enkö tosiaan lukenut yhtään kotimaista lastenkirjaa?), elämäkerrat, eräkirjallisuus (no, tämä ei taas hämmästytä yhtään...) ja suomalaiset maailmalla. Sen sijaan runoja, novelleja, sarjakuvia, klassikoita ja nuortenkirjoja tuli luettua.


Listaaminen on ollut mukavaa, mutta saa jäädä seuraavaksi vuodeksi. En siis jatka tämän listan täydentelyä tulevaisuudessa.


Kotimaisten nais- ja mieskirjailijoiden teokset, jotka on painettu 2000-luvun puolella.
** Kotimaisten nais- ja mieskirjailijoiden teokset, jotka on painettu ennen 2000-lukua.
*** Kirjailijoilla, joilta on ilmestynyt vasta yksi (1) teos eli vain se esikoisromaani, voi valloittaa tätä kategoriaa. Näin tulee tutustuttua uusiin kirjailijalupauksiin. 

----------

Käsiteltäköön tässä yhteydessä myös eräs hieman nolosti päättynyt haaste. Vaikka luen runsaasti kotimaista kirjallisuutta, suomenruotsalainen kirjallisuus edustaa siitä yllättävän pientä osaa. Tämä tuli todistettua Kirjavan kammarin haasteessa Underbara finlanssveskar vid papper.

Tähän haasteeseen tuli luettua vain kolme kirjaa. No, mutta tälläkin osallistutaan.

Mary Ann Shaffer: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

Tämä kirja houkutteli heti kun siitä kuulin. Syyt:
1) Pitkä, vähän kummallinen, uteliaisuutta herättävä nimi.
2) Kirja on kirjeromaani.

Nämä kaksi olisivat jo riittäneet minulle syyksi tarttua teokseen, mutta lisäksi olin kuullut myös kehuja, että tämä on "ihana" kirja. Juuri muuta en kirjasta etukäteen tiennyt, mutta en joutunut pettymään.

Kirjallista piiriä perunankuoripaistoksen ystäville on luettu ahkerasti blogimaailmassa, joten tarina on monelle tuttu. Toinen maailmansota on ohi, ja ihmiset yrittävät palata normaaliin elämänrytmiin. Sota on kuitenkin taustalla, sitä ei voi vain pyyhkäistä pois tai unohtaa, vaikka mieli tekisi. Keskiössä on kirjailija Juliet, joka saa eräänä päivänä kirjeen pieneltä Guerneyn-saarelta. Kirjeen lähettänyt mies on saanut käsiinsä hänen omistamansa kirjan ja halunnut ottaa yhteyttä kirjan edelliseen omistajaan. Tämä kirje aloittaa eloisan ja kiinnostavat kirjeenvaihdon monien saarelaisten kanssa, ja muuttaa lopulta Julietin elämää merkittävästi.

Tämä kirja on juuri sellainen kirja, jota joskus oikein etsii. Toisaalta kepeä ja suloinen, mutta toisaalta siinä on myös syvyyttä ja ulottuvuutta. Ei mitään kermahöttöviihdettä. Henkilöt ovat omaperäisiä ja rakastettavia, ja vaikka juoni joiltain osin onkin kovin ennalta-arvattava, se ei haittaa yhtään. Olisi ollut pettymys, jos juoni ei olisi kulkenut ennakkoaavistusteni mukaan.


Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Otava, 2010. 
Alkuteos: The Guerney Literary and Potato Peel Pie Society, 2008.
Suomentanut Jaana Kapari-Jatta.

tiistai 18. joulukuuta 2012

Karkkipäivä lavalla ja kansien välissä

Kävin tuossa ennen itsenäisyyspäivää teatterissa. Näytelmä oli Kom-teatterin Karkkipäivä. Tykkäsin. Roolisuoritukset olivat hienoja, erityisesti pidin Juho Milonoffin Tok Kilmoresta. Laura Malmivaara esitti lastaan kaltoinkohtelevaa äitiä suorastaan vimmaisesti, enkä aina oikein tiennyt pidinkö vai en. Videokuvaa käytettiin onnistuneesti. Tarina vei mukanaan niin, että lopussa huomasin istuvani jännittyneenä penkin reunalla.

Joissain kritiikeissä on arvosteltu sitä, että näytelmä tekee lastensuojelusta komediaa. Minä en nähnyt näytelmää komediana. Tragikomediana ehkä, mutta näin rankka aihe mielestäni kaipaa myös keventäviä elementtejä, jotta näytelmän pystyy katsomaan. Mutta minulla kyllä oli itku kurkussa monta kertaa.

Karkkipäivän tarina tuli niin liki, että oli pakko heti tarttua myös hyllyssä odottavaan Markus Nummen kirjaan. Olin ajatellut, että luen sen vasta jonkin ajan päästä, jotta kokemukset eivät häiritse toisiaan. Mutta pakko oli palata heti Tomin tarinaan. Kirja toimikin hyvin näytelmän jälkeen. Sovitus oli ollut sen verran uskollinen, että häiritseviä tarinallisia yhteentörmäyksiä ei tullut.

Karkkipäivän keskeinen henkilö on laiminlyöty Tomi-poika, mielikuvitusleikeissään Tok Kilmore, sankari, joka pelastaa päivän. Tok Kilmorella on tehtävä, pelastaa prinsessa Mirabella. Sattumalta Tomi törmää kirjailija Ariin, josta tulee hieman vastentahtoisesti Tomin apuri.

Karkkipäivä on hyvä kirja. Kirja, jonka kerronta toimii, henkilöt tulevat lähelle ja jonka sanomalla on merkitystä. Myös teatterisovitus oli mielestäni onnistunut. Mutta kylläpä nykyään on muotia sovittaa kirjat joko teatterin lavalle tai elokuvaksi. Tuntuu jopa, että kirjan menestystä osaltaan mitataan sillä, tehdäänkö siitä sovituksia edelleen. Mitä muut ajattelette tästä aiheesta?

Markus Nummi: Karkkipäivä. Otava, 2010.

perjantai 7. joulukuuta 2012

Kuusi... eikun kolme kovaa kotimaista

Kuvittelin, että ainakin tämän haasteen saisin aika helposti suoritettua. Pidän kotimaisesta kirjallisuudesta ja luen sitä paljon. Morre haastoi viime itsenäisyyspäivänä lukemaan kotimaista kirjallisuutta otsakkeella Kuusi kovaa kotimaista. Tarkoituksena oli siis valita kuusi kotimaista teosta, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet lukematta.

Valitsin itselleni luettavaksi klassikoita, jotka oli jo pitkään ollut tarkoitus lukea. Kuuden kovan listani oli seuraava:

Juhani Aho: Papin rouva
Mika Waltari: Mikael Karvajalka
Maila Talvio: Yölintu 
Minna Canth: Köyhää kansaa 
Maria Jotuni: Arkielämää
Ilmari Kianto: Punainen viiva

Sain luettua näistä teoksista vain kolme, Canthin, Talvion ja Kiannon. Linkit bloggauksiini ylläolevassa listassa. Kolme lukematta jäänyttäkin aion toki tulevaisuudessa lukea, vaikka tähän haasteeseen en niitä ehtinytkään. Toivottavasti seuraavaan itsenäisyyspäivään mennessä... Hieman ihmettelen itseäni siinä, että lukematta jäivät ne kirjat, joilta etukäteen odotin eniten, eli Ahon ja Waltarin teokset. Taisin säästellä sokereita pohjalle, ja sitten kun syksyn kiirekaaos pyyhkäisi lukuinnon ja -ajan mennessään, ne jäivät.

Kovia kotimaisia on tullut silti luettua listan ulkopuolelta, ja lista Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahdissa näyttää paljon mukavammalta. Palaan siihen vuoden lopussa, sillä lukuaikaahan tässä on vielä.

Kiitos vielä Morre hyvästä haasteesta, vaikka suoritus jäikin osaltani tällä kertaa vajaaksi.