sunnuntai 5. elokuuta 2012

Susan Cooper: Yllä meren, alla kiven

Susan Cooper: Yllä meren, alla kiven. WSOY, 1979.
Alkuteos Over Sea, Under Stone, 1965. 
Suomentanut Kristiina Rikman.

Kesäisin tulee usein palattua vanhojen tuttujen pariin. Lapsuuden fantasiasuosikkeihini kuuluu Susan Cooperin Pimeä nousee -sarja, jonka ensimmäinen osa on Yllä meren, alla kiven. Sarjasta otettiin joitain vuosia sitten uusintapainos (hyvä hyvä!). Suhteeni tähän kirjasarjaan on siis voimakkaan nostalginen, ja niin on arviokin.

Sarja liikkuu brittiläisissä maisemissa, ensimmäisessä osassa ollaan Cornwallissa. Mitään omaa fantasiauniversumia sarjassa ei ole, vaan se sijoittuu ihan meidän maailmaamme, vaikka mukana on toki fantasian elementtejä. Enemmän kuningas Arthuria, vähemmän lohikäärmeitä ja taikamiekkoja. Ensimmäisessä osassa ollaan vielä fantasian suhteen enemmän viittauksen tasolla, mutta siinäkin päästään jo perille, että jonkinlaisesta hyvän ja pahan taistelusta on kyse.

Tarinana Yllä meren, alla kiven on aika perinteinen nuorten seikkailukertomus. Kolme sisarusta, Simon, Jane ja Barney viettävät perheineen kesälomaa Cornwallissa, talossa, jonka isosetä Merry on vuokrannut. Talosta he löytävät vanhan kartan, jonka johdattamina he alkavat etsiä itse Graalin maljaa. Aarre kiinnostaa muitakin, ja sisarukset ovat pian seikkailun pyörteissä. Salaperäinen isosetä Merry eli professori Merriman Lyon on onneksi lasten apuna.

Yllä meren, alla kiven on sarjan avausosana mielestäni onnistunut siinä mielessä, että se jättää vielä paljon kertomatta. Kyse on hyvän ja pahan taistelusta, tai Valon ja Pimeän, mutta niitä termejä ei vielä tässä osassa korosteta niin kuin myöhemmin sarjassa. Isosetä Merry on selkeästi keskeinen henkilö, mutta hänen henkilöllisyyttään ei vielä kovin paljon raoteta. Yllä meren, alla kiven on vielä oikeastaan enemmän seikkailukertomus pienellä maagisuusvirityksellä kuin varsinaista fantasiaa. Fantasian osuus kasvaa sarjan edetessä, mutta tässä sarjassa minua on aina kiehtonut tarinan suhde reaalimaailmaan.

1 kommentti:

  1. Minäkin pidin tästä pienenä tosi paljon, mutta aikuisiällä en tavoittanut juuri lainkaan oikeaa tunnelmaa... Nyt minulla on nämä kaikk osat omassa hyllyssä ja suunnittelen kovasti lukevani sarjan uudestaan. Mietin vain, luenko ihan itsekseni vai odotanko poikien kasvavan sen verran, että uskaltaisivat kuunnella iltasatuina :)

    VastaaPoista