perjantai 20. heinäkuuta 2012

Richard Yates: Revolutionary Road

Richard Yates: Revolutionary Road. Otava, 2008. 
Englanninkielinen alkuteos Revolutionary Road, 1961.
Suomentanut Markku Päkkilä.

Richard Yatesin vuonna 1961 ilmestynyt romaani Revolutionary Road on amerikkalaisen kirjallisuuden moderneja klassikkoja, kulttikirjaksikin nimetty.

Mitenköhän tätä arvioisin? Tai lukukokemustani. Kirja on taitavasti kirjoitettu, täynnä teräviä huomioita ja oivallista kuvausta, rakenteeltaan hyvä ja sanomaltaan selkeä. Mutta minut se jätti aika kylmäksi. Kyse ei ole siitä, että kirjan henkilöt ovat kaikki oikeastaan aika ikäviä tyyppejä. Se on mielestäni olennainen osa tätä kirjaa. Se, että ärsyynnyin kirjan henkilöistä, oli oikeastaan parasta tässä kirjassa. Lopettakaa turha ininä ja unelmointi ja eläkää, teki mieli huutaa.

Kirjan keskiössä on kolmekymppinen pariskunta April ja Frank Wheeler. He asuvat 1950-luvun amerikkalaisessa lähiössä, ja ahdistuvat keskiluokkaisuudesta. Kaksi lasta, Frankillä kaupungissa työ, jota hän inhoaa, April 50-luvun tapaan kotirouvana. Avioliitto on kyräilyä, turhautumista ja halveksuntaa toista kohtaan. Elämä ei olekaan sitä, mistä he unelmoivat kaksikymppisinä: Aprilista piti tulla näyttelijä ja Frankistä "jotain suurta". Hetkeksi Aprilin kehittämä suunnitelma muutosta Pariisiin ja uudesta elämästä ihassa Euroopassa herättää toivoa, mutta suunnitelman kaaduttua kaikki menee lopullisesti pieleen.

Yates kuvaa kylmänviiltävästi perheen särkymistä. Wheelerien lapset ovat vanhemmilleen kovin yhdentekeviä  oman elämän turhuuden harmittelun keskellä. April ja Frank haluavat olla "jotakin", elää "omaa elämäänsä", mutta kuitenkaan he eivät tiedä mitä he haluavat ja miten he haluavat elää. Hetkellinen toivo yhteyden uudelleen löytämistä vain korostaa sitä, kuinka kauaksi he lopulta toisistaan ajautuvat. Lähiöelämä on onttoa eivätkä Wheelerit pysty luomaan siihen sisältöä.

En voi sanoa, että kirja oli huono, koska se ei pidä paikkaansa. Kirja oli kyllä hyvä. Varmasti. Yleinenkin mielipide se vaikuttaa olevan. Mutta tämä ei vain ollut minun kirjani. En minä sitä inhonnut, mutta en vain yhtään syttynyt sille. Ehkä se oli vain liian amerikkalainen minulle. Vaikka melkein tuntuu siltä, että tästä kirjasta pitäisi pitää, että kävisi sivistyneestä ja mielenkiintoisesta ihmisestä, joka lukee älykästä kirjallisuutta. Vähän niin kuin Frank ja April Wheeler, jotka tiesivät tarkasti, mitä kirjoja lukea, jotta eivät olisi tylsiä keskinkertaisuuksia.

Tämän perusteella tehty elokuva on kuulemma hyvä, ehkä pitäisin siitä enemmän?

8 kommenttia:

  1. Minä en ole vielä lukenut tätä, mutta elokuvasta pidin vaikka se toki olikin aika harmaa ja synkkä. Kirjankin kyllä aion lukea jossain vaiheessa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun on pitkään pitänyt katsoa tuo elokuva, ehkä viimein saan aikaiseksi, kun kirjankin luin.

      Poista
  2. Olen samaa mieltä tuosta, että kirjasta ei voi pitää, jos henkilöhahmot ärsyttää. Itsellä oli sama tilanne esim. Westön romaanin Missä kuljimme kerran, kanssa.

    Luin tämän tuolloin 2008. Sen muistan, että kirja oli mukaansavetävä, jotenkin positiivinen käsitys siitä on jäänyt, koska olen sitä muillekin suositellut.
    (Suosittelen, vaikka varsin vähän kirjasta enää muistan. Muistan vain hyvän lukufiiliksen)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin voisin tätä kirjaa suositella muille, sillä uskon, että moni siitä pitää. Joskus ärsyttävät ja kamalat henkilöhahmot voivat kyllä olla kirjan suola - kunhan eivät ole yhdentekeviä.

      Poista
  3. Miusta leffa oli kovin siloiteltu, perinteinen Hollywood-tylsistys. Enkä lukeudu Leon faneihin, edustan Deppin joukkuetta. ;D

    Hienoa lukea tästä muuten vähemmän hehkuttavia arvioita. Se jotenkin kierolla tavalla piristää. Ja Revolutionary Roadhan on siis yksi suosikkikirjoistani - todellakin miun kirja. Silti voin hyvin ymmärtää, miksei se hurmaa kaikkia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on melkein hauskinta lukea niitä arvioita, jotka poikkeavat omasta mielipiteestäni täysin. On kiva nähdä, miten eri tavoilla kirjaa voi lukea, ja miten erilaisia asioita siitä voi saada irti.

      Poista
  4. Luin tämä muutama vuosi sitten ja lukukokemus oli todella ristiriitainen. Toisaalta ihastelin sitä kuinka hieno kirja tämä on, mutta samaan tapaan minusta tuntui toisaalta, ettei tämä ollut ihan minun juttuni. Lukemisen jälkeen olen kuitenkin huomannut, että tarina on jäänyt elämään mieleen ja kirjan arvo nousee mielessäni sitä mukaa kun aikaa lukemisesta kuluu. Eli jollakin tapaa vahva ja vaikuttava teos tämä on, ehkä enemmän kuin kokonaisuutensa summa, jos ymmärrät, mitä tarkoitan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän oikein hyvin. Taisinkin guuglailla vanhan arviosi tästä esiin, ja kirjan herättämät ristiriitaiset ajatukset tuntuivat ihan tutuilta. Oikeastaan mahtavaa, että on kirjoja, jotka saavat lukijan väittelemään itsensä kanssa: ne todella herättävät ajatuksia.

      Poista