torstai 5. heinäkuuta 2012

Miika Nousiainen: Metsäjätti

Otava, 2011.

Kaksi miestä, jotka kasvoivat Törmälän metsäteollisuuspaikkakunnalla 80-luvulla. Pasi Kauppi lähti, meni Kauppakorkeakouluun, helsinkiläistyi, hänestä tuli kansainvälisen Metsäjätin pomoja; Janne Lahtinen jäi, meni meni tehtaalle töihin niin kuin suurin osa muistakin paikkakunnan nuorista.

Nyt Pasi Kauppi saa tehtävän. Pörssiyhtiö tehostaa toimintaansa, Pasin on mentävä Törmälän tehtaalle ja valmisteltava irtisanomisia. Miten voi irtisanoa vanhoja tuttuja, joitten elämä ja toimeentulo on tehtaasta kiinni? Onko Pasista antamaan kuolinisku omalle kotipaikkakunnalleen, jos Metsäjätti haluaa siirtää tuotantoa Etelä-Amerikkaan? Kenelle yritys on vastuussa tässä globalisoituvassa maailmassa? Kuka on vastuussa?

Miika Nousiainen nousee koko ajan kirjailijana silmissäni. Pidin jo Vadelmavenepakolaisesta, Maaninkavaarasta vielä enemmän ja Metsäjätti on mielestäni suorastaan huippu. Se tuo hyvin esille sen, mikä tässä suuryritysten maailmassa mättää. Nykypäivän lisäksi ollaan 80-luvulla, Pasin ja Jannen lapsuudessa, joka työläisperheitten pojilla ei aina ollut niin auvoinen. Mutta olihan ainakin kaverit ja Metallica. Aiheestaan huolimatta Metsäjätti ei ole synkeä kirja. Siinä on paljon huumoria, vaikka välillä pisteliästä ja mustaa, ja toiveikkuus on lopulta kuitenkin kantava voima. Kirja on tarina metsäteollisuuden nykytilasta, työelämästä, luokkaeroista, oman tiensä löytämisestä, lapsuudesta 1980-luvun teollisuuspaikkakunnalla ja siitä, miten sieltä kasvettiin eri suuntiin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti