keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Camilla Läckberg: Pahanilmanlintu ja Perillinen

Tuli luettua taas pari Läckbergin dekkaria. Pidän näistä Läckbergin Fjällbacka-kirjoista. Niissä on hyvän dekkarisarjan ominaisuudet: kirjoissa on tarpeeksi samaa, jotta lukija saa juuri sitä mitä odottaa, mutta kuitenkin kirjoissa on myös oma tunnelmansa. Selvitettävien rikosten lisäksi päähenkilöiden elämä kulkee sarjassa mukavasti eteenpäin.

Pahanilmanlintu. Schildts, 2011.
Alkuteos: Olycksfågeln, 2006. Suomentanut Outi Menna.

Tanumshediin poliisiasemalle saapuu uusi poliisi, Hanna Kruse. Naispoliisi on poliisiasemalla uutta, mutta Hanna sopeutuu nopeasti joukkoon mukaan. Hän pääsee heti mukaan murhatutkimuksiin, sillä aluksi tavalliselta rattijuopon auto-onnettomuudelta vaikuttanut tapaus paljastuukin murhaksi. Patrik Hedström kollegoineen syventyy tutkimuksiin, ja vyyhti vain laajenee, kun muualta maasta paljastuu samantapaisia selvitämättömiä kuolemantapauksia. Kaikenlisäksi paikkakunnalla kuvataan tosi-tv-sarjaa, ja Ruotsi pääsee kohta seuraamaan ensimmäistä tosi-tv-murhaansa. Tutkimukset ovat pian yhtä mediamylläkkää.

Perillinen, Schildts, 2010. 
Alkueos: Tyskungen, 2007. Suomentanut Outi Menna.

Perillisessä kirjailija Erica Falck nousee pitkästä aikaa tutkimuksessa keskeisemmäksi henkilöksi. Patrik jää isyyslomalle ja Erica palaa työn kimppuun. Työn ohessa Erica alkaa myös selvittää äitinsä menneisyyttä. Hän on löytänyt ullakolta äitinsä tavaroista vanhan natsikunniamerkin ja päiväkirjoja. Voisiko niitten avulla äidin menneisyys selvitä? Löytääkö Erica vastauksen siihen, miksi äiti oli aina niin etäinen tyttärilleen?

Erica vie kunniamerkin tutkittavaksi vanhalle historianopettajalle, joka on erikoistunut toiseen maailmansotaan. Pian kuitenkin mies löydetään murhattuna. Menneisyyden salaisuudet nousevat taas kerran pintaan murhatutkimusten yhteydessä. Poliisiasemalla Martin Molin pääsee ottamaan suurempaa vastuuta tutkimuksista Patrikin isyysloman vuoksi, vaikka Patrik ei aivan täysin maltakaan pysyä poissa työpaikaltaan.

***

Yksi hauskimpia hahmoja Läckbergin dekkareissa on poliisipäällikkö Mellberg. Itserakkaan ja laiskan Mellbergin tehtävänä poliisitutkinnan kannalta on yleensä vain pysyä pois tieltä ja antaa Patrikin hoitaa varsinainen tutkinnan johtaminen, mutta Mellbergin elämää seurataan kuitenkin sarjan edetessä. Parasta on, että Mellbergissä tapahtuu myös kehitystä. Näissä kahdessa kirjassa Mellbergin rakkauselämässä on vilskettä.

Kelpo dekkareita nämä kummatkin olivat, kuten kaikki lukemani Läckbergit.

2 kommenttia:

  1. Malttamattomuuksissani lainasin Läckbergin syksyllä suomeksi ilmestyvän Majakanvartijan ruotsiksi (Fyrvaktaren), mutta olen jumittunut jonnekin sivulle 50.

    Minulle Läckberg ja Larsson ovat näiden ruotsalaisten naisdekkaristien ehdottomia helmiä. Ai niin ja Marklund tietty. Janssonit ja Jungstetit meinaavat jäädä lukematta.

    VastaaPoista
  2. Minä harvemmin pidän dekkareista, mutta Läckberg on ehdottomasti saanut minut vakuuttumaan. :)

    VastaaPoista