keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Anni Sinnemäki: Sokeana hetkenä

Reilu kymmenen vuotta sitten kuuntelin Ultra Bran levyjä melkein puhki. Ne ovat vieläkin kaikki levyhyllyssäni, ja edelleenkin suurin osa kappaleista soi tarvittaessa päässä pienimpiä yksityiskohtia myöten.

Anni Sinnemäen esikoisrunokokoelma Sokeana hetkenä sisältää kaikki Sinnemäen sanoitukset Ultra Bralle ja lisäksi Kerkko Koskisen levylle Rakkaus viiltää. Lisäksi kokoelmassa on noin kolmekymmentä muuta runoa. Nämä ennen julkaisemattomat runot olivat minulle kokoelman mielenkiintoisinta antia, sillä sävellettyjä runoja oli kovin vaikea lukea ilman että Ultra Bra alkoi soida päässä. Ne ovat hyviä, mutta myös hieman liian tuttuja.  Toisaalta joittenkin laulujen sanat aukenivat paremmin näin luettuna, kun ei keskittynyt musiikkiin. Luin muutamia ääneen rikkoakseni päässäni soivaa musiikkia ja laulun rytmiä.

Pidin kovasti runosta Uunisaari, joka oikeastaan ohjasi minut tämän kokoelman pariin. Suketus nimittäin mainitsi runon hiljattain rakkausruno-haasteessa.  Pidän runon keinuvasta riimittelystä:

Uunisaari
suuni kaari kääntyy hymyyn
selkäni on märkä hiestä
katson tuota miestä
jota rakastan
(Uunisaari)

Musta, niljaisten lehtien kaupunki on lauluna yksi Ultra Bra -suosikeistani, sen sanoituksen ensilumitunnelma viehättää ja saa melkein haistamaan lumen.

Joulukuista iltapäivää
seinän kokoinen ikkunalasi
erotti meidät 
hitaista hiutaleista
puistoista jossa lamput juuri syttyvät

(Musta, niljaisten lehtien kaupunki)


Sinnemäki luo tunnelmia yksityiskohtia poimimalla. Osa runoista piirtää hyvinkin selvän kuvan tilanteesta lukijalle (esimerkiksi flirttailua kuvaava Siirrän sokeriastiaa), toiset jäävät hienoista sanakuvistaan huolimatta hämäriksi (kuten Minä suojelen sinua kaikelta, josta olen aina pitänyt, mutta jota en ole ikinä tajunnut).

Tässä vielä yksi lainaus. Tämä vain sopii niin hyvin kirjablogiin:

Minä taidan kaivata sinua
kertomaan kirjojen juonia
joita en ole lukenut
ne joiden kanssa nyt kuljen
ovat tuskastuttavia
koska muistavat niin vähän

(Rubikin kuutio)


Kirja ei koostu vain runoista, vaan melkein yhtä tärkeänä elementtinä ovat Milka Alasen ottamat valokuvat. Kuvat ovat kauniita ja sopivat runojen tunnelmaan, mutta muutaman kerran runo oli painettu kuvan päälle siten, että sitä oli vaikea lukea.



Anni Sinnemäki / Milka Alanen: Sokeana hetkenä. Nemo, 2003.

Tämän runokokoelman haluaisin mielelläni myös omaan hyllyyni. Suosittelen ainakin kaikille Ultra Bran ystäville.

Vielä muutama yleinen runohuomio: Tämä kokoelma tarttui mukaani, kun kirjastossa eksyin runohyllylle etsimään amerikkalaista runoutta So American -haasteeseen. Runohylly löytyi pienen etsiskelyn jälkeen aivan kirjaston perimmäisestä nurkasta, ja tuli mieleen, että se on oikeastaan kirjastoissa oman kokemukseni mukaan aika yleistä. Siis että runot (ja näytelmät) on sijoitettu johonkin peränurkkaan. Tietysti siinä mielessä loogista, että runoja ja näytelmiä luetaan paljon vähemmän kuin romaaneja, mutta ei niihin kyllä tule tällä tavalla tartuttua ohimennessä. Ehkä runoja tulisi lainattua kirjastosta enemmän, jos ne olisivat jotenkin kulkuväylällä. Näkyvillä.

Lainasin tämän kokoelman lisäksi ison pinon runokirjoja, joten saatatte päästä lukemaan runoista lisääkin. Jos nyt tulen lukeneeksi kokoelmia, usein tulen vain selailleeksi runokirjoja, lueskelleeksi sieltä täältä.  Se on mielestäni kyllä oiva tapa lukea runoja, ja yksi syy miksi kerään runokirjoja mielelläni myös kirjahyllyyni. Ne eivät ole samalla tavalla kertalukemista kuin monet romaanit. (Minä tosin saatan lukea romaanejakin uudestaan ja uudestaan, jos pidän niistä.)

4 kommenttia:

  1. Kiva kuulla, että Sokeana hetkenä on saanut lukijan ja vieläpä tyytyväisen sellaisen! Minulla on tämä omassa hyllyssä ollut ilmestymisestä saakka, ja kirja alkaa jo ollakin sen näköinen, että muutamaan kertaan se on selattu... Ultra Bra alkaa tosiaan helposti soida päässä paikka paikoin, mutta minustakin sanat aukeavat paremmin runoina. Jos pääsee yli musiikista päässään ;) Ja Alasen kuvat ovat upeita.

    Tuo runo- ja näytelmähuomio pitää kyllä paikkansa minunkin kokemukseni mukaan. Olisi kivaa, jos vähemmän luettuja tekstilajeja nostettaisiin tietoisesti enemmän esiin juurikin ohimennen matkaan poimittavaksi. Näin tehtiin Rikhardinkadulla viimeksi Lassi Nummen kuoltua, jolloin hänen kokoelmiaan oli koottu keskeiselle paikalle esiin. Siitä minäkin nappasin mukaan ihan sattumalta Linna vedessä -runoelman. Muuten en olisi mokomasta varmasti vieläkään kuullut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin kirjastossani tosin on usein tuollaisia teematarjontoja. Usein lainatut runot tuleekin poimittua tällaisista mukaan, tai sitten uutuushyllystä. Mutta oli hauskaa löytää tuonne runohyllylle, yritän vierailla siellä useamminkin.

      Poista
  2. Niin totta! Minäkin sain etsiä kotikirjastostani runohyllyä jonkinlaisen tovin ennen kuin sen löysin. Toisaalta olen lainannut runoja sieltä aiemmin ihan vain siksi, että uusia kokoelmia (tai muuten ajankohtaisia) on nostettu pienelle pöydälle erään romaanihyllyn päähän. Muutenkin olen löytänyt paljon helmiä näiden kirjastohenkilökunnan tekemien erilaisten nostojen myötä. Jee!

    Ultra Bra on kyllä edelleen yksi parhaista. Olen myös lukenut Sokeana hetkenä. Lukemisesta on aikaa, mutta muistelen, että minulla oli tuo sama ongelma biisitekstien kanssa kuin sinullakin - runon mukana tuli myös musiikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kirjastohenkilökunta tekee tuollaisia nostoja. Pidän myös kovasti henkilökunnan kokoamista teemoittaisista näyttelyistä, joita ainakin omassa kirjastossani harrastetaan paljon.

      Poista