lauantai 21. heinäkuuta 2012

Allen Ginsberg: Luurankohuutoja

Allen Ginsberg: Luurankohuutoja. Runoja 1984-1997. Sammakko, 2002.
Suomentanut Seppo Lahtinen. 
Runot valittu alkuteoksista Cosmopolitan Greetings, 1994 ja Death and Fame, 1999.

Haasteet ovat blogimaailmassa siitä hauska juttu, että ne saavat tarttumaan kirjallisuuteen, joka muuten menisi  ohitse. Allen Ginsbergin runokokoelmia luin saadakseni merkinnän So American -haasteeseen beat-sukupolven kirjailijoiden kategoriaan.

Sammakko on julkaissut Ginsbergin tunnetuimmat runot kolmen niteen kokoelmana: Huuto ja muita runoja 1947 - 1971; Huudon jälkeen, Runoja 1972 - 1992 ja Luurankohuutoja, Runoja 1984 - 1997. Kirjastosta tarttui ensimmäisenä käteeni tuo varhaisimpia runoja sisältävä teos. Tuskailin sen kanssa ikuisuuksia, vaikka joukossa oli muutamia entuudestaankin tuttuja ja joitain mielestäni mielenkiintoisiakin runoja. Tunsin vain olevani kulttuurisesti liian kaukana ymmärtääkseni suurinta osaa runoista, tai edes halutakseni ymmärtää.

Ensimmäinen kokoelma jäi siis auttamatta kesken, mutta onneksi kirjaston runohyllystä löytyi myös Luurankohuutoja. Kokoelma on ensinnäkin lyhyempi (jee!) ja myös runot ovat lyhyempiä, selkeämpiä ja ainakin itselleni helpommin aukeavia. Ne tulevat ehkä lähemmäs omaa aikaani, ja voi olla niinkin, että Ginsberg on ikääntyessään tiivistänyt ja hionut ilmaisuaan.

Allen Ginsberg on runoilijana suorastaan kulttihahmo. Beat-liikkeen keskeisimpiä henkilöitä, sanavapauden puolestapuhuja, homoseksuaali, toisinajattelija, toisinsanoja. Runoja on vaikea lukea Ginsbergistä irrallaan, sillä hän tuntuu tilittävän niihin avoimesti elämäänsä ja ajatuksiaan. Runot aukeavat sitä paremmin, mitä enemmän tuntee Ginsbergin elämää. Niissä vilahtelevat vanhat ystävät, rakastajat, vanhemmat, Ginsbergille merkittävät kirjailijat (esim. Walt Whitman, Ezra Poun, Jack Kerouac). Runot ovat välillä rujoja ja karkeita, välillä koomisia, välillä hypnoottisia mutta aina ne tuntuvat olevan suoria ja rehellisiä. Ginsberg todellakin kirjoitti mitä ajatteli. Kaunosieluisuutta näistä runoista ei välttämättä kannata hakea:

Kaihomielinen lukija
nämä rivit lukematta jätä
Vaan jos olet rujo kokija
sä tarviit tätä


Paskakone paskakone
olen hurja paskakone
Kusikone kusikone 
ehtymätön kusikone
- - 
(Ginsberg: Paskantärkeitä huomiota)

Kokoelman viimeinen runo on kirjoitettu joitakin päiviä ennen Ginsbergin kuolemaa (kaikkien runojen jäljessä on kirjoituspäivämäärä). Runon nimi on Juttuja joita en tee (Nostalgioita). Ilmeisesti kuolinvuoteella kirjoitetussa runossa luetellaan erilaisia asioita, joita runoilija ei enää tule tekemään (tai pitäisi sanoa kai runon puhuja, mutta mielestäni Ginsbergin tapauksessa tässä on vaikea tehdä eroa). Tässä lainaus runon lopusta:

- -
Ei enää Sunset Boulevardia, Melrose Avenueta, Ocean wayn Ozia
Serkkuani Danny Leegantia, muistoja Edith-tädistä Santa Monicassa
Ei enää ihania kesiä rakastajien kanssa, Blaken opetusta Naropassa, 
         Kerouacia, Reznikoffia, Rakosia, Corsoa, Creeleytä, Orlovskyä
Vierailuja Buban hautausmaalla, Rose-tätiä, Harry Meltzeriä ja Clara-tätiä, Louis-isää
Ei itseäni muuta kuin tuhkauurnassa

Kokoelman hienoin runo oli mielestäni aloitusruno, ohjelmanjulistusta muistuttava Improvisaatio Pekingissä, sekin "luetelmaruno", jossa säkeet alkavat Kirjoitan runoutta koska... Kolmen sivun mittaisessa runossa riittää syitä runojen kirjoittamiselle, viimeinen on seuraava:

Kirjoitan runoutta koska se on paras tapa sanoa kaikki kuudessa minuutissa tai eliniässä.
(Ginsberg: Improvisaatio Pekingissä)


Ginsbergistä ei tosiaan tullut lempirunoilijani, mutta kiinnostavaa tähän kulttihahmoon ja hänen runoihinsa tutustuminen oli.

- - -
Beat-sukupolven edustajista ajattelin muuten seuraavaksi tutustua Kerouaciin ja Matkalla teokseen. Siitä on muuten tehty myös elokuva, joka tulee Suomessa ensi-iltaan heinäkuun lopussa. Klassikkokirjojen filmatisoinnit vaikuttivat trailereiden perusteella (kävin elokuvissa pitkästä aikaa, sivistävää näköjään) olevan hitti. Myös toinen amerikkalainen klassikko, Kultahattu, on siirretty valkokankaalle, tähtenä Leonardo DiCaprio.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti