maanantai 18. kesäkuuta 2012

Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis

"Mikä mies on sellainen, joka ei saa hankittua pojalleen nappulakenkiä?"


Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis. Siltala, 2011.


Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi uudelleenkirjoitettuna, oli ensimmäinen tieto, jonka tästä kirjasta sen ilmestyessä sain. Vähän kohautin kulmiani, mutta kiinnostuin toki heti. Tuomas Kyrö oli jo ehtinyt vakuuttaa minut kiinnostavuudestaan kirjailijana, ja oikeastaan kirjallisen viittauksen asetelma on kovin herkullinen. Tämän lukemista tuli viivyteltyä silti jonkin aikaa, osittain siksi, että ajattelin ensin lukea uudestaan Jäniksen vuoden. Lopulta se jäi tekemättä, olen sen kuitenkin muutamaankin kertaan aikoinaan lukenut.

Vaikka esikuva on selkeä ja siihen viitataan kirjassakin useaan otteeseen, Kerjäläinen ja jänis kantaa kyllä ihan itsenäänkin. Jäniksen vuodessa on Vatanen ja jänis, tässä kirjassa romanialainen kerjäläinen Vatanescu ja citykani. Vatanescu ei pakene nyky-yhteiskunnan paineita niin kuin esikuvansa Vatanen, vaan yrittää vain selviytyä ja saada hankituksi nappulakengät pojalleen. Kenkien takia hän kerjuureissulle lähti, parempaa tulevaisuutta pojalleen etsimään. Valitsi huonoista vaihtoehdoista vähiten huonoimman.

Kyrö nostaa esille ison joukon nyky-yhteiskunnan ongelmia, mutta leppeän humoristisella tavalla. Marjanpoiminta ja Kansallis-Idea-Park, sosiaalinen media ja Tavallisten Ihmisten Puolue, näihin Vatanescu ja kani törmäävät matkallaan. Vatanescu toteaa lumisateessa, että "elämä on satu", ja niin on tavallaan tämä kirjakin. Kyrön lause on toteavan humoristinen ja tiivis, sellainen johon mahtuu muutamaan sanaan sekä iloa että surua. Sellaisesta minä kovasti pidän. Sympaattinen kirja oli, ja silti ajatuksia herättävä. Sekoitus kepeää ja vakavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti