maanantai 11. kesäkuuta 2012

Peter Høeg: Norsunhoitajien lapset

Peter Høeg: Norsunhoitajien lapset. Tammi, 2011.
Alkuteos: Elefantpassernes børn, 2010.
Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen.

"Kaiken vielä kylpiessä valossa olin unohtanut yrittää ottaa selville, mikä maailmassa on pysyvää, siis mihin voi todella luottaa, kun alkaa tulla pimeä." 

Lempikirjailijoita on mielestäni vaikea nimetä. Mutta siitä huolimatta vaihtelevalla ja epämääräisellä listalla on aina Peter Høeg. Erityisesti Rajatapaukset on noussut yhdeksi lempikirjoistani, mutta muistakin Høegin kirjoista olen pitänyt. Viimeksi lukemani, Hiljainen tyttö, tosin jätti epävarmaksi. Se meni jotenkin yli, en vain saanut siitä otetta.

Norsunhoitajien lapset on ollut jo tovin kirjastosta lainassa odottamassa luettavaksi pääsyä. En ollut edes sen kummemmin tutustunut kirjaan etukäteen, koska lukisin sen kuitenkin, onhan se Høegiä. Mutta pitkään pyörittelin sitä luettavien pinossa, ehkä tuon Hiljaisen tytön pettymyksen saattelemana. Entä jos en pitäisi tästäkään niin kovin paljon?

Pelko oli turha. Jo ensimmäisien sivujen jälkeen huokasin onnellisena. Luen hyvää kirjaa. Kiehtovaa, syvällistä, hauskaa kirjaa, jonka kieli soljuu nautinnollisesti eteenpäin. Vaikka tietysti viimeksi luettu kirja on aina tuoreimpana ja elävimpänä mielessä, olen jopa varovasti valmis sanomaan, että tämä on parhaiden tänä vuonna lukemieni kirjojen joukossa.

Nimestä huolimatta tarinassa ei ole yhtään oikeita norsuja. Norsunhoitajat ovat ihmisiä, jotka elävät oman sisäisen norsunsa ohjaamina. Tällaisia norsunhoitajia ovat myös 14-vuotiaan jalkapalloilijan Peter Finøn vanhemmat, pienen Finøn saaren pappi ja urkuri. Peterillä on myös 16-vuotias sisko Tilte ja 19-vuotias veli Hans. Perheeseen kuuluu myös kettuterrieri Basker, johon suhtaudutaan kuin henkilöön.

Perheen vanhemmat katoavat, ja Peter, Tilte, Hans ja Basker alkavat jäljittää heitä. Lapset eivät ole kuitenkaan ainoita vanhempiaan etsiviä, ja he saavat peräänsä pian myös poliisin sekä monia muita asiasta kiinnostuneita. Vihje vihjeeltä lapset kuitenkin lähestyvät arvoituksen ratkaisua huimien juonenkäänteiden seuratessa toisiaan. Matkan varrella tutustutaan myös joukkoon mitä eriskummallisempia persoonallisuuksia, mukana eri uskontokuntien edustajia ja rikollisia.

Kirjan kertojana on Peter, ja ristiriita tämän syvällisen ajattelijan kypsyyden ja hänen 14 vuoden elämänkokemuksensa välillä on herkullinen. Sisarensa Tilten kanssa Peter on jo pitkään tehnyt hengellisiä harjoituksia ja etsinyt "ovea", sisäistä rauhaa tai vapauden tunnetta. Eri uskonnot ja hengellisyys ovat vahvasti läsnä tässä kirjassa ja tuovat siihen syvällisemmän tason. Samaan aikaan kirja on täynnä hilpeää huumoria, jännittävää toimintaa, vähä vähältä selviävää arvoitusta ja filosofista pohdiskelua. Täydellinen paketti!

Juoni rullaa eteenpäin kuin (jalkapallo)peli, johon Peter tapahtumia usein vertaakin. Tarinankuljetukseltaan tämä on seikkailukirja: uskomattomia juonenkäänteitä, joista sankarilliset päähenkilöt kuitenkin selviytyvät nokkeluutensa ja hyvän onnensa avulla. Henkilöihin ihastuin välittömästi. Upea ja itsevarma Tilte, joka suostuttelee kenet tahansa tekemään mitä tahansa ja joka pyrkii syventämään ihmisten kokemusta itsestään ja maailmasta sulkemalla nämä ystävällisesti ruumisarkkuun. Basker, joka on todella kuin perheenjäsen, ja josta ainakin Peter puhuu kuin ihmisestä. Kreivi Rickardt Kolme Leijonaa, entinen narkomaani, nykyinen huumevieroituslaitoksen johtaja, joka pukeutuu kuin hilpeän hullusti ja elää täysin oman todellisuutensa mukaan. Ja tietysti Peter, laitahyökkääjä ja pappilan nuorin, toisaalta pikkuvanha ja syvällinen hengellinen etsijä, toisaalta ihan tavallinen teini-ikäinen.

Norsunhoitajien lapset ovat oivaltavaa joukkoa. Etenkin Tilte tuntuu aina tietävän, mitä pitää tehdä ja osaa puhua itsensä ja muut tilanteesta kuin tilanteesta. Sanoilla voi muokata todellisuutta, ja varsinkin Tilte saa muutamilla sanoilla muokattua todellisuutta edulliseksi. Sisarusten välinen kiintymys on lämmintä. He ovat samaa joukkoa, he kuuluvat yhteen ja toimivat toistensa hyväksi.

Norsunhoitajien lapset on fantastinen kirja. Se on täynnä mielettömiä, uskomattomia ja ihastuttavia yksityiskohtia, tarina toimii ja etenee jatkuvasti kiinnostavana ja kaiken hurjan ja hilpeän takana soi syvä merkityksen kaiku. Mitä on ihmisyys, elämä, kuolema, yksinäisyys, aika, vapaus? Kaiken keskiössä kuitenkin on rakkaus.


"Mutta jos on kerrankin nähnyt, mitä todella tapahtuu, jos on silmänräpäyksen ajan nojautunut sisälle rakkauteen, ei unohda sitä koskaan."

6 kommenttia:

  1. Vau! Hieno ja upeasti kirjan arvoinen teksti. Luin Norsunhoitajien lapset keväällä ja pidin kovasti. Minulla on hieman ristiriitainen suhde Hoegiin: Lumen taju aikoinaan oli napakymppi, Nainen ja apina jäi kesken, tämä taas vei mukanaan. Ihan jännittää, miten jatkossa käy! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Rajatapauksia, jos et ole sitä vielä lukenut. Se on minulle Hoegin kirjoista ykkönen.

      Poista
  2. Arviosi jälkeen en meinaa millään malttaa odottaa että saan tämän kirjan käsiini! Kuulostaa loistokirjalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistokirja oli, ainakin minulle. Vieläkin nautiskelen jälkimausta :)

      Poista
  3. Voi että, minun ilmeisesti pitää tutustua Høegin kirjoihin. Kuljeskelin nimittäin eilen kirjastossa EnLainaaMitäänKunhanVainKatselen -käynnillä ja seisoin kauan aikaa Høegin kirjojen kohdalla, ja nyt heti tulee vastaan täälläkin :) Sitä paitsi minulla on jonkinlainen norsufiksaatio, joten tämä kirja voisi päätyä luettavaksi jo nimen perusteella, vaikka siinä ei varsinaisia norsuja olekaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, tässähän on suorastaan kohtalon sormi mukana :) Siitä vain kokeilemaan.

      Poista