keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Pauls Bankovskis: Kyttiä, paukkuja ja rokkenrollia

Pauls Bankovskis: Kyttiä, paukkuja ja rokkenrollia. Like, 2005.
Alkuteos: Ceka, bumba & rokenrols, 2002.
Latvian kielestä suomentanut Linda Praulina.

Haasteet ovat hauskoja siitä, että niiden avulla tulee tartuttua sellaisiinkin teoksiin, joita ei muuten edes huomaisi. Tämän kirjan luin osana Ikkunat auki Eurooppaan -haastetta ja valloitin sillä Latvian.

Sitten pieni huomio koskien tuota kansikuvaa. Ainakin minun kappaleessani kirjaa rokkenrollia on kirjoitettu ilman c:tä. Muuten kuva on samanlainen. Tämä kuva on kustantamon mediamateriaaleja, joten enpä tiedä, mistä tuo hassu erilaisuus johtuu.

Kyttiä, paukkuja ja rokkenrollia kuvaa Latvian lähihistoriaa. Tapahtumat sijoittuvat Riikaan, 70-luvun lopusta 80-luvun loppuun, ja Neuvosto-Latvian arkipäivä avautuu lukijalle monien päähenkilöiden kokemuksen kautta. Tsernobyl, Breshnevin kuolema, Berliinin muuri, urheilun järjestelmällinen steroidien käyttö, ilmiantajat, ydinsodan pelko, arkipäivän vähittäinen muutos.

Tarina rakentuu monista henkilöistä, joiden elämät kietoutuvat toisiinsa enemmän tai vähemmän. On Eva, lupaava nuori huippu-uimari; Joren, muinaiskielien professori, jonka Eva kohtaa Berliinissä kisamatkalla; Harijs, rappeutuva runoilija; kovan lapsuuden kovettama nuorisorikollinen Zmei; Valdis, joka ystäviensä kanssa haaveili bändistä ja kuuluisuudesta. Henkilöiden elämien polut risteävät toistensa kanssa milloin mitenkin, ja lyhyenkin kohtaamisen seuraukset ovat usein henkillöille merkittäviä.

Bankovskis kuvaa paljon väkivaltaa ja onnettomia kohtaloita. Välillä väkivallan ja onnettomuuden aiheuttaa maailmanhistoria ja yhteiskunta, kuten silloin kun nuorukainen kaatuu Afganistanissa, välillä toiset ihmiset. Epäluulo, pelko ja ikävät muistot värittävät suurimman osan arkipäivää. Kuka tahansa voi olla ilmiantaja, sanojaan saa varoa. Vaikka olisi itsekin ilmiantaja, niin joku toinen saattaa silti tarkkailla sinuakin.

Entisten neuvostomaiden lähihistoria on mielenkiintoista, ja tässä kirjassa se tulee hyvin esille arkipäivän kuvauksessa. Pienet yksityiskohdat luovat tehokkaasti ajankuvaa. Monien henkilöiden tarinoille perustuva rakenne on mielenkiintoinen, vaikka en aina pysynytkään kärryillä siitä, kuka on kukakin tai kuka nyt liittyy kehenkin. Tunnelma kirjassa on melko traaginen ja karu, enkä pitäisi tätä minään hyväntuulenkirjana, vaikka takakannessa kirjaa kuvaillaankin "melankolisen hauskaksi".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti