tiistai 8. toukokuuta 2012

J. K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi

Tuli sellainen olo, että voisi taas lukaista Harry Potter -kirjat pitkästä aikaa. Olen ne lukenut aikaisemminkin, pariinkin kertaan. Nyt lukemiseen inspiroi myös uusi Pottermore-sivusto, johon tutustuin tässä hiljattain.

Tarvitseeko kirjan ideaa avata? Eikö Harry Potter ala olla jossain määrin tuttu jopa niille, jotka eivät ole kirjaa lukeneet, sen verran voimakasta on pottermania ollut menneinä vuosina. Tässä kuitenkin lyhyesti:

Harry Potter ja viisasten kivi on ensimmäinen kirja seitsenosaisessa fantasiasarjassa. Harry on jäänyt jo pienenä orvoksi ja asuu ikävien sukulaisten luona kaltoinkohdeltuna. Yhdentenätoista syntymäpäivänään Harry saa tietää olevansa velho, sillä hänet kutsutaan opiskelemaan Tylypahkan velhojen ja noitien kouluun. Tylypahkassa Harry tutustuu taikamaailmaan, saa uusia ystäviä ja huomaa olevansa osa suurta hyvän ja pahan taistelua velhomaailmassa.

Harry Potter toimii, koska siinä on yksityiskohtia täynnä oleva kiinnostava velhomaailma. Harry Potter toimii, koska se noudattaa perinteistäkin perinteisempää fantasiajuonikaavaa (jonka voisi esittää esimerkiksi näin: lapsi jää orvoksi - hänellä on vaikeuksia - lapsi kohtaa hyväntekijän - lapsi kehittyy ja oppii asioita itsestään - lapsi on ratkaiseva tekijä hyvän ja pahan taistelussa - hyväntekijä poistuu kuvioista esim. kuolemalla - lapsi oppii luottamaan itseensä ja kykyihinsä ja lopulta voittaa pahan). Tällä kaavalla on kirjoitettu vaikka kuinka monta toimivaa tarinaa, mutta sehän kertoo vain siitä, että kaavaa toimii. Eritysesti kiitän Harry Potter -sarjaa siitä, että se on innostanut monia lapsia ja nuoria lukemaan.

Pidän Harry Potter -kirjoista, vaikka ne eivät ehkä olekaan niitä rakkaimpia kirjojani. Mutta kyllähän näitä jaksaa lukea, uudestaankin. Jos olisin lukenut ne nuorempana ensimmäisen kerran, niin ne olisivat varmasti siellä rakkaiden ja tärkeiden kirjojen joukossa. Taidanpa silti lukea sarjan loputkin osat kesälomalla uudestaan, kun on oikein aikaa upota Tylypahkan maailmaan.



10 kommenttia:

  1. Olen tämä lukenut kahdesti, ja minusta tämä ensimmäinen osa on yllättävän raikas ja oivaltava. Kirjasta 5 en erityisemmin pitänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän tästä ensimmäisestä osasta paljon, vaikka moni on sitä mieltä, että Rowling pääsee vasta myöhemmin vauhtiin.

      Poista
  2. Minäkin luin potterit vasta vanhempana (no, ylioppilaskesänä) suurehkojen ennakkoluulojen saattelemana. Siinä kävikin sitten sillä lailla, että olin ihan myyty melkein saman tien. Viimeisten osien odottelu oli sen jälkeen tuskaa!

    Minuakin kutkuttaisi lukea nämä uudestaan (pari kertaa olen tainnut koko sarjan kahlata), vaikkapa sitten alkukielellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen välillä vähän kadehtinutkin niitä, jotka ovat sen ikäisiä, että ovat kasvaneet pottereiden kanssa. Harry Potter -sukupolvi! Minulle nämä sijoittuvat opiskeluvuosiin.

      Poista
  3. Olen lukenut neljä ensimmäistä Potteria lähemmäs kymmenen kertaa ja vieläkin välillä minut valtaa halu tarttua niihin. Tuskin tulen kyllästymään niihin koskaan, sillä ne ovat tehneet niin syvän vaikutuksen minuun. Muistan ala-asteella, että kuvittelin itse olevani noita Tylypahkassa, koska oma koulu oli ihan mälsä. :D

    Ehkäpä vielä joskus minäkin saan aikaiseksi lukea nämä englanniki. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä on kiva lukea myös englanniksi, vaikka suomennoskin on kyllä mahtava, harvinaisen nautittavaa käännöstekstiä.

      Poista
  4. Oih ja voih. Tuli ihan sellainen tunne, että pakko lukea nämä taas. Ensimmäisen kirjan olen lukenut varmaan kymmenkunta kertaa - aina uuden Potterin ilmestyessä on ollut pakko kerrata kaikki vanhat ja sitten joissakin väleissä on ollut pakko lukea uudelleen. Toisin sanoen siis olen kasvanut aikuiseksi Pottereiden kanssa, 11-vuotiaasta kymmenen vuotta eteenpäin. Siksi Potterit tulevat aina olemaan rakkaita.

    Sekä englanniksi että suomeksi on tullut luettua, enkä tiedä, kumpi on kivempaa. Ehkä lopulta suomi, ymmärtää varmasti kaiken ihanuuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen lukenut noita ensimmäisiä useammin, kun olen kertaillut niitä uusien osien ilmestyessä. Itse asiassa viimeistä osaa en ole tainnut edes lukea suomeksi, muita olen lukenut aika paljon molemmilla kielillä. Tämä on tosiaan kiva kummallakin kielellä. Ja suomennos on niin hyvä, nautiskelen todella Jaana Kapari-Jatan keksimistä sanoista.

      Poista
  5. Vähän tuntuu, että taidan olla viimeinen ihminen Telluksella, joka ei ole Pottereita lukenut. Ensimmäisen leffankin aikana nukahdin :D Liekö johtuu yitsevuotavasta hypetyksestä, etten ole kirjoihin tarttunut, sillä se mitä tarinasta kuitenkin tietää -alkuasetelmat ja pääpiirteet- ei ole herättänyt uteliaisuutta tarpeeksi. Mutta jonain päivänä vielä, taitaa kohta olla jo yleissivistyksen puutetta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, toisaalta jos kirja on tarpeeksi tunnettu, sitä ei välttämättä yleissivistyksen kannalta edes tarvitse lukea, sillä siitä voi ottaa muutenkin selvää. Ei kaikkia kirjoja tarvitse lukea edes voidakseen keskustella niistä. Kaikkia kirjoja ei vain ehdi lukea, ja pitää vain itse valita ne, jotka kiinnostavat eniten.

      Poista