tiistai 29. toukokuuta 2012

Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras

Gummerus, 2011.
Englanninkielinen alkuteos The Quantum Thief. Gollancz, 2010.
Suomentanut Antti Autio.

Tämä kirja tarjosi minulle ensimmäiseltä sivulta viimeiselle hämmennyksiä. Ensimmäinen hämmenys löytyi jo kansilehdeltä. Olin kirjailijan nimen perusteella kuvitellut tarttuneeni suomalaiseen scifikirjaan, mutta tällä olikin englanninkielinen alkuteos. Pikainen googletus ratkaisi arvoituksen. Hannu Rajaniemi on suomalainen matemaatikko ja fyysikko, joka asuu Iso-Britanniassa. Hän kirjoittaa englanniksi, ja hänen esikoisteoksensa Kvanttivaras julkaistiin ensin Iso-Britanniassa ja myöhemmin käännöksenä Suomessa. Voiko tätä nyt sitten pitää kotimaisena kirjallisuutena? Englanniksi Briteissä julkaistu kirjallisuus on mielestäni brittiläistä kirjallisuutta, olkoonkin suomalaisen maahanmuuttajan kirjoittamaa. Toisaalta suomalaisessa mediassa tämä on kuitenkin esitelty suomalaisena scifiteoksena. Ehkä se voi olla kumpaakin?

Scifi ei ole minulle mitenkään ihan vieras laji, vaikka nykyisin tuleekin liikuttua enemmän realistisissa maailmoissa. Kvanttivaras on kuitenkin melkoista vyörytystä, ja lukijana oli aika lailla pyörällä päästään uusien sanojen ja keksintöjen maailmassa. Toisaalta tässä oli mielestäni myös kirjan suurin viehätys. Rajaniemi ei ole tyytynyt vain pikku keksintöihin, vaan Kvanttivarkaan maailma on perustavalla tavalla erilainen. Mielenkopiot, muistot, gevulot, gogolit, metakorteksi, foboit... Selityksiä ei tarjoilla heti, ja kaikki termit eivät aukene ollenkaan. Tarina silti kulkee eteenpäin, ja oudot asiat hyväksyy pikkuhiljaa osaksi tarinan maailmaa.

Juonen lähtökohta on suurinpiirtein tämä: Jean le Flambeur on kuuluisa mestarivaras, joka on kuitenkin päätynyt  vankilaan. Dilemmavankilasta Flambeurin pelastaa kuitenkin salaperäinen nainen Mieli, jolla on kuitenkin omat syynsä hankkia mestarivaras vapaaksi. Suurin osa kirjan tapahtumista sijoittuu Marsiin, Oublietten kaupunkiin, jossa mukana tapahtumissa on myös nuori etsivät Isidore Beautrelet.

Täytyy heti aluksi sanoa, että minä kyllä pidin tästä kirjasta. Se on mielenkiintoinen, tulevaisuuden maailma kutkuttaa mielikuvituksen rajoja, mutta toisaalta tuntuu uskottavalta. Tästä olisi kai tarkoitus tulla trilogia, ja aion ehdottomasti lukea myös seuraavat osat. Mutta ensin minun täytyy ehkä lukea tämä uudestaan.

Hämmennys kirjan lopussa nimittäin johtuu siitä, etten lopulta ollut ihan varma, mitä tässä oikein tapahtui. Tunsin itseni hieman tyhmäksi, kun ei oikein pysynyt aina henkilöiden tai tapahtumien mukana. Mutta ei kannata säikähtää: suurelta osin syynä oli se, että luin kirjaa kiireisenä, pienissä pätkissä kerrallaan ja melko pitkän ajan. Tartuin kirjaan illalla ja nukahdin puolen sivun jälkeen. Ei siis ihmekään, että tapahtumat ja henkilöt menivät välillä sekaisin, enkä lopussa muistanut mitä alussa oli tapahtunut. Kiinnostavia teemoja kirjassa pyöritellään, muistin ja minuuden olemus nousi minulle keskeisimpänä.

2 kommenttia:

  1. Kuulostipa tämä kiinnostavalta! Tähän asti olen ohittanut Kvanttivarkaan ajatellen ettei tämä ole ollenkaan minun juttuni, mutta sait sen kuulostamaan kiehtovalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiehtova teos tosiaan oli, ainakin scifin ystävien kannattaa tähän tutustua.

      Poista