maanantai 14. toukokuuta 2012

Anni Polva: En rakastu kiusallanikaan

Karisto, 1966.

Kun vaikka töissä stressaa tai on muuten kiireistä (kuten minulla nyt), tekee mieli lukea kevyttä ja "hömppää". Romanttisessa rakkaushömpässä minuun puree oikein hyvin suomalainen menneen ajan romantiikka, jota löytää vaikka Anni Polvan kirjoista.

En rakastu kiusallanikaan on tyypillinen Polvan romanttinen farssikomedia. Mies ja nainen, jotka toisaalta tuntevat kovasti vetoa toisiinsa, mutta toisaalta ovat oikein taistelupari, kamalasti väärinkäsityksiä, kolmansia pyöriä ja onnellinen loppu. Siitä on tämäkin kirja tehty.

Markku on Pietarisen tilan nuori isäntä, joka ei lähiympäristön tiivistä painostuksesta huolimatta ole löytänyt itselleen emäntää. Tarjokkaita olisi kyllä vaikka jonoksi asti. Maini on kaupunkilaisneiti, joka pettyy rakkaudessa ja lähtee maaseudulle paikkailemaan rikkinäistä sydäntään. Hän on vuokrannut Markun naapurilta kalamajan, mutta väärinkäsityksen vuoksi päätyy Pietarisen kalamajaan ja luulee Markkua talon rengiksi. Päähenkilöt ovat äkkipikaisia ja äkkinäisiä tekemään vääriä johtopäätöksiä.

Tämä kirja on tyylilajinsa edustaja ja sen nielee puutteineen. Minua viihdyttää tässä ennalta-arvattavuus (ihan varmasti on tulossa onnellinen loppu) ja toisaalta nostalginen ajan patina. Hupsua farssiahan tämä on, ja useamman kuin kerran tuli mieleen, että etkö nyt  voisi vaan oikaista tuon väärinkäsityksen. Tässä kirjassa minua viehätti erityisesti 1960-luvun maalaismiljöö, jossa vielä liikkuivat isännät, rengit ja osuuskaupan neidit. Kepeää, höpsöä eikä tippaakaan syvällistä luettavaa. Taidanpa jatkaa samalla tyylilajilla, tuossa olisi yksi Hilja Valtosen kirja odottamassa...

4 kommenttia:

  1. Oi, minä ahmin teininä tämän ja kaikki muut Polvat, jotka suinkin käsiini sain! Olisikin hauska tehdä nostalgiamatka näihin mainioihin (niin muistelen) hyväntuulentarinoihin piiitkästä aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyväntuulisia ovat. Sopivat mielestäni hyvin kesälukemiseksi.

      Poista
  2. Heh, minäkin luin juuri yhden Anni Polvan :) Minustakin näissä ennalta-arvattavuus on yksi parhaista puolista, kiva kun ei tarvi jännittää, miten lopuksi käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samasta syystä tekee mieli aina välillä katsoa niitä ihan kaavamaisia romanttisia komedioita. Joskus vain tarvitsee sen takuuvarman onnellisen lopun.

      Poista