maanantai 9. huhtikuuta 2012

Rosa Liksom: Hytti nro 6

WSOY, 2011.


"Kaikki on liikkeessä, lumi, vesi, ilma, pilvet, tuuli, kaupungit, kylät, ihmiset ja ajatukset."

Kun tarttuu palkittuun kirjaan, sitä kohtaan on yleensä ennakkoasenne. Rosa Liksomin Finlandia-palkitusta romaanista Hytti nro 6 on tietenkin ehtinyt lukea jo arvosteluja ja olenpa saanut siitä jo yhden kirjaesitelmänkin luettavakseni. Silti olin tällä kertaa onnistunut varjelemaan itseäni liioilta ennakkoasenteilta.

Rosa Liksom on toki kirjailijana tuttu. Hänen novelleistaan pidän kovasti, ja olen aina ollut sitä mieltä, että Liksomin tyyli sopii nimenomaan lyhytproosaan. Kreislandinkin olen lukenut, mutta se meni korkealta yli. Hytti nro 6 on kuitenkin aivan erilainen. En olisi ehkä tunnistanut sitä Liksomiksi, jos en olisi lukenut nimeä kannesta.

Asetelma kirjassa on yksinkertainen. Ollaan Neuvostoliitossa 1980-lopulla, Neuvostoliiton viimeisissä vuosissa. Juna kulkee Moskovasta Ulan Batoriin. Siinä matkustaa parikymppinen suomalainen tyttö, joka on jo muutaman vuoden asunut ja opiskellut Moskovassa. Samassa hytissä on myös venäläinen mies, rakennustyöläinen. Matkakumppanit ovat pakotetut toistensa seuraan, lukuunottamatta lyhyitä taukoja, kun juna pysähtyy asemilla. Mies puhuu, tyttö kuuntelee. Maisemat vaihtuvat, matka etenee. Välillä syödään, juodaan teetä ja vodkaa. Miehen ja tytön suhde muodostuu kummalliseksi. Tyttö on hiljaa. Mies puhuu, ryyppää, välillä vonkaa seksiä ja välillä pyytelee anteeksi karkeaa käytöstään. Vaikka miehen käytös on välillä kamalaa, syntyy näiden kahden välille jonkinlainen luottamus ja toveruus matkan aikana.

En olettanut että pitäisin tästä kirjasta näin paljon. Mutta pidin, kovasti. Tämä kirja oli matka pitkin Siperian rataa. Maisemat ikkunassa, kaupungit, mennyt Neuvostoliitto. Toistoa on käytetty tehokeinona, ja se tuo hyvin mielikuvan junamatkasta, jossa päivät toistuvat melko samanlaisina, vaikka maisemat vähän vaihtuvatkin. Jokaiselta asemalta lähdettäessä Liksom kuvaa maisemaa samoin rakentein. Ja miten elävää kuvaus on! Ruokaa, maisemaa, ihmisiä, junan vessaa on kaikkea kuvattu antaumuksella. Oikeastaan enemmän kuin henkilöiden tarinat minua tässä kirjassa kiinnosti juuri miljöön kuvaus ja taitava kerronta.


2 kommenttia:

  1. Mukava ja hyvä arvio.

    Itse en pitänyt kirjasta näin paljon, mutta on Liksomeista paras.

    VastaaPoista