perjantai 20. huhtikuuta 2012

Mehis Heinsaar: Herra Paulin aikakirjat

Alkuteos: Härra Pauli kroonikad, 2001.
Suomentanut Mika Keränen.
Absurdia, 2003.

Tutustuin Mehis Heinsaaren tuotantoon ensi kerran viime vuonna, kun törmäsin novellikokoelmaan Epätavallinen ja uhkaava luonto. Tuttu absurdi ja ihastuttavan epälooginen meininki on läsnä myös Herra Paulin aikakirjoissa. Jo lapsena herra Pauli julistaa olemustaan: 

"Itse asiassa minä olen mies, joka näkee ensimmäisen ulvovan kiven, keksii täysikuulasit ja kaivaa maasta enkelinluisen piipun. Minä tulen ensimmäisenä matkimaan harvinaista harjalintua, joka pesii kuivilla niityillä, ja lähiaikoina aion nielaista pallosalaman..." - - "...Ja aina maaliskuussa minä sulan lumen alta Tonavan valkealla höyrylaivalla, oboen soittajat kannella, ja seilaan läpi Haanjamaan kukkuloiden. Minä olen se mies, joka oikealla keuhkolla hengittäessään näkee kolme aurinkoa ja vasemmalla viisi isoisää. Lokakuussa määrään taidokkaasti ilmansuunnat ja oikea silmäni kukkuu kuolemani jälkeen käkikellona. 
Näin ollen minä olen juuri oikea ihminen kirjoittamaan koppakuoriaisten kerääjille katekismuksen."

Jos tämän pätkän täysi järjettömyys ahdistaa sinua, älä tartu tähän kirjaan. Ei siihen sen enempää järkeä tule, pikemminkin mennään yhä absurdimpaan suuntaan. Mutta jos pidät kummallisuuksista ja epäloogisuuksista, tässä on mukava herkkupala. Herra Paulin aikakirjat on kuin uni kirjoitettuna auki - mitä tahansa voi tapahtua ja  ainoa logiikka on unen kummallista logiikkaa. Herra Pauli mm. haaveilee olevansa Kristoffer Kolumbus ja kärsii asuntopulasta, sillä asunnot haluavat kostaa asuntovirkailijana toimivalle herra Paulille ja saattavat hänet kummallisiin ja vaarallisiin tilanteisiin. Monistuvia huoneita, muodonmuutoksia, selittämättömiä paikanvaihdoksia, muutoksia ajankulussa. Tässä kirjassa oli jotain villiä ja viihdyttävää, todellista mielikuvituksen lentoa. Minua tämä absurdi kirja huvitti, vaikka pidinkin ehkä vielä enemmän Heinsaaren novellikokoelmasta. 

2 kommenttia:

  1. Jees, tämä tuli luettua jokin aika sitten ja minuun ei tehnyt hyvää vaikutusta, en yleensä jaksa tällaisia umpiabsurdeja kirjoja vaikka pienimuotoisemmasta nyrjähtäneisyydestä pidänkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tosiaan oli umpiabsurdi - hyvä termi. Minua tämä huvitti, mutta täytyy myöntää, että jos kirja olisi ollut pidempi, niin en olisi sitä ehkä jaksanut lukea. Pieninä määrinä täydellinen vinksahdus kuitenkin piristää minua :)

      Poista