perjantai 20. huhtikuuta 2012

Annika Luther: Kirje maan ääriin

Annika Luther: Kirje maan ääriin. Teos, 2008.
Alkuteos: Brev till världens ende. Söderströms, 2008.
Suomentanut Tarja Teva.


Viktor ja Jeppe ovat saaneet yhdeksännen luokan jälkeisenä kesänä kesätöitä Luonnontieteellisessä museossa. Viktor työskentelee aluksi museon myymälässä, myöhemmin muuttomiehenä, Jeppe on päässyt lajittelemaan kovakuoriaisia, sillä hänen äitinsä on hyönteistutkija. Pojat ovat aina olleet parhaita ystäviä, Jeppe on aikoinaan puolustanut Viktoria kiusaajia vastaan. Kesän aikana poikien välit muuttuvat kuitenkin täysin ja kesä on loppua traagisesti.

Kirja alkaa Viktorin kirjeellä, jossa hän selittää kirjoittaneensa tähän kesän tapahtumat ja lähettävänsä paketin kirjeenä "maan ääriin". Sen jälkeen seuraamme tapahtumia Viktorin kertomana ja hänen näkökulmastaan. Vaikka Viktor päätyykin tekemään ikäviä juttuja, hänestä välittyy lukijalle (ainakin minulle) melko sympaattinen kuva. Itsestään epävarma, hitusen nörtti, hieman pyöreä Viktor, joka kadehtii kaveriaan, jolle kaikki tuntuu onnistuvan, on hyvin aito hahmo. Luther ei kuitenkaan liioittele tunteitten kuvaamisessa. Mielenkiintoinen hahmo oli myös Maira, kahvilassa työskentelevä tyttö, joka ihastuu aina vääränlaisiin miehiin. Myös Maira tuntuu olevan aika hukassa itsensä kanssa, vaikka pyrkiikin elämässään eteenpäin.

Luonnontieteellinen museo on muuten kiinnostava miljöö. Olen lukenut yhden toisenkin nuortenkirjan, joka sijoittuu sinne, Tuutikki Tolosen ja Eppu Nuotion Kuunsulan. Museossa taitaa olla sopivasti salaperäisyyttä tarinoihin.

Kirjan teemat eivät ole helpoimmasta päästä: siinä käsitellään mm. petosta ja syyllisyyttä. Ihmissuhteet ovat vaikeita paloja eivätkä itsestäänselvyyksiä. Vaikeita teemoja kuitenkin keventää humoristinen ote.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti