torstai 26. huhtikuuta 2012

Anne B. Ragde: Berliininpoppelit

Anne B. Ragde: Berliininpoppelit, Tammi 2007. 
Norjankielinen alkuteos: Berlinerpoplene, 2004. 
Suomentanut Tarja Teva.
Kansi: Laura Lyytinen


Pahasti ränsistymään päässyt sukutila pienellä paikkakunnalla Trondheimin lähellä, johon saksalaiset sodan aikana suunnittelivat hienoa kaupunkia ja istuttivat berliininpoppeleita. Sukutarina, jonka juuret yltävät melkein yhtä kauas kuin berliininpoppeleiden. Kolme erilleen ajautunutta veljestä, jotka äidin koomaan vaipuminen tuo jälleen yhteen, ja vanhimman veljen aikuinen tytär, joka ei ole koskaan tavannut isoäitiään ja eikä juuri isäänsäkään. Niin, ja sukutila on myös sikatila, ja sikoja kuvataankin lämmöllä. Voi possu sentään, kuinka vastasyntyneet porsaat voivat kuulostaa ihastuttavilta!

Tässä sukutarinassa on imua, vaikka tuntuukin, että Berliininpoppeleissa ehditään vasta esitellä henkilöt ja lähtötilanne. Kirja onkin aloitus Neshovin suvusta ja tilasta kertovalle trilogialle, jonka jatko-osat ovat Erakkoravut ja Vihreät niityt. Berliininpoppelit on ollutkin melkoinen menestys, vaikka minä löysin sen vasta nyt. Siitä on kai tehty televisiosarjakin. En yhtään ihmettele. Tarina vei mukanaan ja ehdin jo kiintyä kovasti oikeastaan kaikkiin henkilöihin. Myös niihin sikoihin, sillä eläimet ovat kovasti läsnä tässä kirjassa.

Vanhin veljeksistä, Tor, asuu kotitilalla vanhempiensa kanssa ja hoitaa tilaa. Hän tuntuu ymmärtävän paremmin eläimiä kuin ihmisiä. Margido, keskimmäinen veli, on hautausurakoitsija ja pitää tiukasti kiinni rutiineistaan. Nuorin veli Erlend on asuu Kööpenhaminassa miesystävänsä kanssa, hakee elämäänsä kauneutta ja glamouria eikä missään nimessä halua muistaa Norjaa ja taaksejätettyä menneisyyttä. Ja sitten on vielä Torin tytär, pieneläinklinikalla työskentelevä Torunn. Torunn on kasvanut äitinsä kanssa eikä juuri tunne edes isäänsä, vaikka pitääkin tähän silloin tällöin yhteyttä.

Tarinaa seurataan vuorotellen näiden neljän näkökulmasta. Heidän elämänsä ja elämänasenteensa ovat kovin kaukana toisistaan, ja taustalla on niin paljon vanhoja haavoja, että aluksi tuntuu mahdottomalta, että nämä voisivat mitenkään tuntea kuuluvansa samaan sukuun. Mutta veri on vettä sakeampaa, niin kai sanotaan. Herkullisen tästä sukuasetelmasta tekee veljesten erilaisuus ja erillisyys. He eivät ole enää mitään nuorukaisia,  löytävätkö he uudelleen jonkinlaiset yhteyden? Pystyvätkö näin erilaiset ihmiset mitenkään ymmärtämään toisiaan? Välittäjänä toimii osaltaan Torunn, joka tuntuu muutenkin keskeiseltä hahmolta. Hän tulee tilanteeseen uutena, ulkopuolisena, muualla kasvaneena. Hänen kokemuksensa suvusta on se, että hänen äitiään ja sitä kautta häntä ei ole huolittu siihen. Hän on tavannut isänsäkin vain kerran aikaisemmin.

Nyt kun kirjan hahmot ovat tuttuja, tekisi mieli päästä pian lukemaan seuraavaa osaa.
Päällimäiseksi tunnelmaksi kirjasta jäi, että se on lämminhenkistä ja mukavaa luettavaa.

Ikkuna aukesi tällä Norjaan.

12 kommenttia:

  1. Voi, tuli heti oikein lämmin olo tätä tekstiäsi lukiessa, sillä itse luin koko trilogian yhteen syssyyn viime kesänä ja pidin kovasti, vaikka tarina ei todellakaan ole mitään ilottelua. Huomasin, että tästä on otettu uusi painos: sellainen, jossa on kaikki kolme kirjaa samoissa kansissa.

    TV-sarjaa katsoin ensimmäisen osan verran ja sitten unohdin koko asian - olen tosi huono katsomaan telkkaria. Ei sekään kuitenkaan huonolta vaikuttanut!

    Oma suosikkiveljekseni on Erlend ja etenkin hänen miesystävänsä Krumme tuo ihastuttavaa maalaisjärkeä välillä puhkeavaan kaaokseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erlend ja Krumme ovat kyllä sympaattisia, vaikka en ihan osaa nimetä vielä ensimmäisen osan perusteella suosikkiani veljeksistä. Torissa pidin hänen suhtautumisestaan eläimiin, vaikka minua inhotti se, miten hän kohteli isäänsä. Margido jäi vielä ensimmäisen kirjan perusteella aika etäiseksi. Hän vaikuttaa tämän perusteella hieman jäykältä ja kylmältä, mutta silti mielenkiintoiselta.

      Poista
  2. Tämä on tosiaan erittäin hyvä, elämänmakuinen kirja, ja suosittelen lämpimästi niitä kahta seuraavaakin osaa. Oli kiva palata kirjan maisemiin juttusi myötä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varasin jo seuraavan osan kirjastosta, kun sitä ei suoraan hyllystä löytynyt. Tämä tarina pitää lukea loppuun.

      Poista
  3. Katsoin tämän tv:stä ja rakastin! Aivan mahtava sarja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti, voin kuvitella, että tarina taipuu aika hyvin televisioonkin.

      Poista
  4. Voi, varaa ihmeessä se viimeinenkin osa saman tien :) Minä pidin tästä sarjasta tosi paljon. Jotenkin ihmiset tuntuivat harvinaisen aidoilta ja tarina eteni jouhevasti, vaikka varsinkaan tässä ekassa osassa ei ehtinyt paljoa tapahtua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeistä osaa näytti olevan kirjaston hyllyssä useampi kappale, muuten olisin kyllä varannut senkin :) Kakkososan jouduin varaamaan siksi, että lähikirjastossani sitä ei ollut ollenkaan, vaan piti tilata naapurikirjaston hyllystä. Mutta kiva kuulla, että muutkin on tykänneet näistä.

      Poista
  5. Täällä yksi, joka ei ole vielä tutustunut Ragden kirjoihin. Moni on kehunut ja uskoisin itsekin pitäväni etenkin Berliininpoppeleista, mutta toki koko trilogiasta. Sinun tekstisi oli hyvä muistutus Ragden kirjojen olemassaolosta. Kiitos, siis!

    VastaaPoista
  6. Minäkin kiitän muistutuksesta. Berliininpoppelit luin jo joskus vuosia sitten, mutta sarjan muut kirjat ovat jääneet lukematta. Miksihän joskus käy niin, että ei jotain kirjaa lue, vaikka tietää se hyväksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Kirjoja on maailmassa niin paljon, että aina ei vaan ehdi kaikkea lukea. Minulla käy usein myös niin, että arvelen kyllä pitäväni jostain kirjasta, mutta jotenkin tuntuu, että kirja vaatii toisenlaista mielentilaa.

      Poista