perjantai 30. maaliskuuta 2012

Lucie Durbiano: Aarre

Alkuteos: Trésor, 2008. Suomentanut Saara Pääkkönen.


Luin vähän aikaa sitten ranskalaisen Lucie Durbianon sarjakuvateoksen Punainen pukee teitä. Poplaarin Pekan vinkistä (kiitos vain!) löysin myös Durbianon toisen kirjan, Aarteen. Punainen pukee teitä koostuu lyhyistä tarinoista, mutta Aarre on sarjakuvaromaani, siis kokonainen seikkailutarina. Tykkäsin tästä kirjasta enemmän kuin tuosta aikaisemmasta, vaikka sekin oli kyllä kiva. Pitkä tarina tempaisi minut paremmin mukaansa kuin lyhyemmät, novellimaiset sarjakuvat.

Aarre sijoittuu 1950-luvun (takakansitekstistä päättelin) Pariisiin. Päähenkilö on nuori matematiikkaa opiskeleva Christine, joka asuu professori-isänsä kanssa. Professori on ottanut elämäntehtäväkseen visigoottien aarteen etsimisen salaperäisten pergamenttien avulla. Tätä aarretta havittelevat kuitenkin muutkin...



Tarinaan mahtuu romantiikkaa, seikkailua, huumoria ja traagisuuttakin. En ole mikään kokenut sarjakuvien lukija, mutta mielestäni tämä on kivasti ja pirteästi piirretty. Pidin siitä, että välillä annettiin myös pelkästään kuvien puhua; ne olivat selkeitä, mutta välittivät myös paljon informaatiota. Ensimmäisellä sivulla ei ole vielä yhtään puhekuplaa, mutta silti lukija saa jo paljon tietoa: ikkunasta näkyy Eiffel-torni, ollaan siis Pariisissa, näyttäisi siltä, että tässä on isä ja tytär, joilla on läheinen suhde, isä vaikuttaa kirjoihin uppoutuvalta, ehkä tutkija, tytärkin nauttii lukemisesta. Aikakaudenkin voi päätellä vaatteista ja kalusteista. 


Lempiaukeamani kirjassa oli tämä. Ensimmäisellä sivulla voi melkein kuulla musiikin, ja toinen sivu on ihan kliseisen ihanan romanttinen. 




Tällä kirjalla jatkoin ikkunan auki pitämistä Ranskaan Eurooppa-haasteessa. Kuvissa muuten taustalla näkyy ihka ensimmäinen ihan itse tekemäni räsymatto. Kuteetkin on itse leikattu vanhoista vaatteista ja lakanoista. Eilen levitin sen lattaille, ja on se vaan hieno!

2 kommenttia:

  1. Hauskaa, että luit tämänkin näin pian ja pidit! Jossain arvostelussa Aarteesta sanottiin, että vähän kuin naispuolinen Tintti, mutta kyllä tämä minusta oli paljon kiinnostavampi. :) Durbianon piirrostyyli ja värit viehättävät, ja kun tarinakin on näin vetävä, ei voi kuin ihastella. Aion hankkia tämän omaan hyllyyni heti kun näen sen jossain sopuhintaan, ensimmäisen Durbianon jo omistan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kyllä tosiaan vei heti mukanaan. Lainasin kirjastosta ja luin yhdeltä istumalta heti kotiin päästyäni.

      Poista