lauantai 31. maaliskuuta 2012

Hannu Väisänen: Kuperat ja koverat

Otava, 2010.

Kuperat ja koverat jatkaa Anteron tarinaa, siitä, mihin Toiset kengät jäi. Kirja alkaa taidelukiosta Savonlinnasta, pian Antero hakeutuu Helsinkiin taideakatemiaan. Kerrontatapa on tuttua Väisästä, maalailevaa, yksityiskohtia huomioivaa, kuvataiteilijan tekstiä.

Olen nyt lukenut koko trilogian - Vanikan palat, Toiset kengät ja Kuperat ja koverat. Kaikki olivat hyviä kirjoja. Vaikka kyseessä on selvästi kronologisesti etenevä kasvukertomus, juoni ei ole oikeastaan kovin jännitteinen ja etenevä, vaan luvut ovat tunnelmapaloja Anteron elämän varrelta. Ehkä tämän takia minulla oli kaikkien kolmen kirjan kanssa sama ongelma - alku jumahti paikoilleen. Kirjat pyörivät yöpöydällä melko pitkään. Alun takkuilun jälkeen (vaikkei niissä aluissa sinänsä mitään vikaa ollut) luin mielelläni loppuun jokaisen teoksen. Väisäsen tekstissä on jotain lämmintä, humoristista. Luvut ovat kuin sanoilla maalattuja tauluja. Kiinnostavaa on myös Anteron suhde isään ja veljiin.

Tätä kirjaa tekisi mieli arvioida hienoin ja oivaltavin sanakääntein, koska niin kirjakin on kirjoitettu, mutta en nyt oikein osaa. Tyydyn toteamaan, että ihan hyvä kirja tämä oli.



2 kommenttia:

  1. Hannu Väisänen on vielä lukematon, mutta kiinnostaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva! Jos tartut Väisäseen, niin odotan innolla arvioitasi.

      Poista