sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Alice Walker: Häivähdys purppuraa

Alkuteos: The Color Purple, 1982.
Suomentanut Kersti Juva.


"Se nauro. Mikä sinä luulet olevas? se sano. Et sinä voi ketään kirota. Katto itteäs. Sinä olet musta, sinä olet köyhä, olet ruma ja olet nainen. Helkkari, sinä et ole yhtään mitään."


Tämä kirja alkoi kirjahyllystä houkutella minua. Vaikka minulla on monta muutakin ihan hyvää kirjaa kesken, teki mieli aloittaa jotain uutta. Tämä kirja on pitänyt lukea vuosia ja vähän aikaa sitten löysin sen sellaisesta vie ilmaiseksi -kirjahyllystä. Tästä tehdyn elokuvankin olen nähnyt, joten tarina oli sinänsä tuttu, vaikka en kaikkia yksityiskohtia muistanutkaan.

Loistava kirjahan tämä on. Ja juuri sitä mitä kaipasin luettavaksi tällä hetkellä - sellainen kirja, jota ei malttaisi laskea käsistään, ennen kuin on päässyt loppuun. Aloitin eilen illalla ja luin nyt aamulla loppuun. Ja illalla kirja jäi kesken vain sen vuoksi, että olin nukahtanut kesken kaiken. Lamppukin oli jäänyt palamaan.

Ajallisesti tarina sijoittuu maailmansotien väliseen aikaan, paikkana on Georgia. Tämä on kertomus Celiesta, hänen elämästään nuoresta tytöstä alkaen. Lähtökohta Celien elämälle ei ole hääppöinen. Kotonaan hän saa kokea väkivaltaa ja hyväksikäyttöä, hän synnyttää isälleen kaksi lastakin. Siitä huolimatta hän yrittää suojella nuorempaa sisartaan Nettietä isän väkivallalta. Sairasteleva äiti kuolee. Celie naitetaan "pilattuna" naisena miehelle, joka ottaa hänet vaimokseen vain, jotta saisi lapsilleen hoitajan. Celie on pikemminkin orjan kuin vaimon asemassa, hän ei edes tiedä miehensä etunimeä vuosikausiin, kutsuu tätä vain isännäksi. Isäntä pitää Celien kurissa hakkaamalla. Nettie karkaa pian kotoaan Celien luokse, mutta joutuu pian lähtemään sieltäkin. Nettie lupaa kirjoittaa, mutta vuosikausiin yhtään kirjettä ei kuulu. Kirja koostuu Celien kirjoittamista kirjeistä Jumalalle ja myöhemmin myös Nettien ja Celien kirjeistä toisilleen.

Celie on oppinut olemaan heikko ja alistuva, mutta hänen elämäänsä tulee pian vahvempia naisia. Hänen poikapuolensa vaimo Sophia ei anna kenenkään miehen komennella itseään - se joka yrittää väkivallalla hallita Sophiaa, saa pian tuntea sen nahoissaan. Ja erityisesti Celien elämän muuttaa laulajatar Shrug Avery, hänen miehensä rakastajatar.

Tämä oli vahvojen naisten kirja, mutta onneksi miehissäkin oli toivoa. Jopa Albert, Celien mies kehittyy ja kasvaa, hänestä löytyy syvyyttä ja tasoja, hän ei jää pelkäksi vaimonhakkaajaksi. Väkivallalle ja alistamiselle perustuvalle suhteelle antavat toisenlaisen mallin Samuel ja Corrine, lähetyssaarnaajapariskunta, joiden luokse Nettie päätyy.

Kirjan voima on mielestäni siinä, että toivottomista lähtökohdista huolimatta siitä löytyy paljonkin toivoa. Siinä on paljon raakuutta ja julmuutta, mutta myös anteeksiantoa ja rakkautta. Ihmiset löytävät toisiaan uudelleen ja uudella tavalla.

"Minä olen köyhä ja olen musta ja voin olla ruma enkä osaa laittaa ruokaa, sano ääni kaikelle mikä kuunteli. Mutta minä olen tässä."


4 kommenttia:

  1. Minustakin tämä oli todella hyvä. Tekisi mieli lukea uudestaankin... :)

    VastaaPoista
  2. Todella hyvä kirja! Ja minusta elokuva tekee tämän kohdalla oikeutta kirjalle. Minullakin tämä on lukulistalla, mutta haluan lukea kirjan tällä kertaa sen alkukielellä, sillä niin kuin oli puhetta, tuollainen murteellinen puhe on aina todella haastava käännettävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkukieli on tietysti aina alkukieli. Minä olen aika laiska lukemaan kuitenkaan edes englanniksi kirjoja, joten arvostan paljon hyviä kääntäjiä :) Minulle tämä käännös upposi ihan hyvin, mutta varmasti alkukielisestä versiosta saa paljon enemmän irti.

      Poista