sunnuntai 26. helmikuuta 2012

A. S. Byatt: Lasten kirja

Teos, 2011. Suomentanut Kersti Juva. Runot ja runositaatit suomentanut Alice Martin.
Alkuteos: The Children's Book, 2009. 

Tämä kirja oli osunut silmiini viime syksynä muutamaankin kertaan ja se vaikutti ihan kiinnostavalta. En tiedä olisinko kuitenkaan ihan heti tarttunut tähän tiiliskiveen (yli 900 sivua), jos sitä ei olisi ehdotettu lukupiirissämme luettavaksi. Minulla ei sinänsä ole mitään paksuja kirjoja vastaan, mutta viime vuosina olen lukenut enemmän hieman lyhyempää proosaa. Alun neljän sivun henkilöluettelo ei sekään luvannut kovin kevyttä luettavaa. 

Teksti tempaisi kuitenkin pian mukaansa. Suuresta henkilöjoukosta ja tapahtumien runsaudesta huolimatta tarina eteni hyvin selkeästi.Olin pian uppoutunut Wellwoodien ja muiden perheiden kohtaloihin ja maailmanhistorian pyörteisiin niin, etten olisi malttanut laskea kirjaa käsistäni. 

Kirja sijoittuu 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Englantiin, päättyen ensimmäiseen maailmansotaan. Välillä liikutaan muuallakin Euroopassa, kuten Pariisissa ja Münchenissä. Eräänlaisena keskushahmona on kirjailija Olive Wellwood ja hänen perheensä. Olivella ja hänen miehellään Humphreyllä on seitsemän lasta. Samassa taloudessa asuu myös Oliven naimaton sisar Violet, joka huolehtii kodista ja lapsista. Tarinan henkilöihin kuuluu myös sukulais- ja tuttavaperheitä lapsineen. Henkilöiden kohtaloiden kautta lukija pääsee tutustumaan viime vuosisadan vaihteen aatemaailmaan tai taidesuuntiin. Kirja onkin melkoinen aate- ja kulttuurihistoriapläjäys. Taidekuvaukset ovat kiehtovia; sivukaupalla kuvaillaan esimerkiksi nukketeatteriesityksiä tai keramiikkaa. Taidesuunnista erityisesti keramiikka nousee tärkeäksi.

Wellwoodien perhe vaikuttaa ulkoapäin aluksi varsin idylliseltä: suuri lapsilauma, joka juoksee vapaana metsissä, lempeä isä, joka on läsnä lastensa elämässä, lastenkirjoja kirjoittava ihastuttava äiti. Olive kirjoittaa myös jokaiselle lapselle omaa kirjaa, omaa tarinaa, joka kasvaa ja kehittyy lasten kasvaessa. Näistä tämän kirjan kannalta merkittäväksi nousee Tomin kertomus. Myös Dorothyn tarina aukeaa kirjan mukana uudella tavalla. Wellwoodien perheen idylli hajoaa monella tavoin kirjan aikana. Lasten kirja on monella tapaa aika raadollinen teos, monet sen tapahtumista ovat vastenmielisiä tai kauheita. Silti kerronnassa on jatkuvasti kaunis sävy.

Lasten kirja jos jokin on sivistävä kirja. Ensimmäistä maailmansotaa edeltävä aika avautui ainakin minulle aivan uudella tavalla. Lukija pääsee henkilöiden kanssa vierailemaan mm. Pariisin maailmannäyttelyssä ja Peter Panin ensi-illassa. Siellä täällä vilahtelee myös ihan oikeita historiallisia henkilöitä, kuten Oscar Wilde ja  H. G. Wells, mutta kaikki keskeiset hahmot ovat puhtaan fiktiivisiä.

Tästä kirjasta voisi sanoa niin paljon, että on oikeastaan vaikea sanoa mitään. Taiteellisen luomuksen ja todellisuuden suhde toisiinsa nousee yhdeksi keskeiseksi teemaksi. Taiteen avulla käsitellään todellisia asioita, mutta taide voi myös muokata todellisuutta, kuten Oliven tarinat. En ole pitkään aikaan lukenut kirjaa, joka olisi vienyt minut näin mukanaan. Lasten kirjassa kerrotaan monta tarinaa, se polveilee ja rönsyilee runsaana, mutta pysyy jotenkin siitä huolimatta hallittavana ja selkeänä mielessä. Odotan kovasti, että pääsen lukupiiriin ruotimaan kirjan juonellisia yksityiskohtia, joita en tässä sen kummemmin aio avata. Lukekaa itse. Suosittelen. 




4 kommenttia:

  1. Olen innolla odottanut ensimmäisiä blogiarvioita Byattin kirjasta. Sain nimittäin kirjan joululahjaksi ja olen lukenut sitä pikkuhiljaa muiden teosten rinnalla. Hidas lukutahti (nimenomaan Byattin suhteen, muuten luen aika reippaanlaisesti) on osin syönyt kirjan lumoa, mutta tavattoman sivistävä, kiehtova ja innostavakin se on. Olen lukenut nyt kaksi ensimmäistä osaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkäsin samaa hidasta lukemista ja otin kirjan ainoaksi luettavaksi hiihtolomareissulle juuri sen vuoksi, että saisin sen luettua (tosin jostain syystä kotiin palatessani laukkuuni oli ilmestynyt kahdeksan kirjaa lisää...) Kirjaston eräpäiväkin painoi päälle, kirjasta oli varauksia, joten en voinut uusia sitä. Mutta ihan yllätyin, miten helposti kirja tuli luettua (kyllä siihen silti melkein viikko meni, vaikka olin lomalla). Jään odottamaan arvioitasi kirjasta, kun saat sen luettua :)

      Poista
  2. Kiva oli lukea sinunkin arviosi tästä ! Itse rakastan paksuja kirjoja ja neljän sivun henkilöluettelo lupaa vain hyvää ;) . En myöskään malttanut irroittaa otettani tästä, niin ihana kirja mielestäni oli.

    Mukavaa alkanutta viikkoa sinne !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin jouduin itsekin toteamaan - lyhyempänä tätä kirjaa ei olisi voinut kuvitellakaan. Vieläkin monen kuukauden jälkeen tämä on kyllä yksi tämän kirjavuoden huippukohtia.

      Poista